3/27/2013

"Salainen tapaaminen joka muutti räp-musiikin ja tuhosi sukupolven"

Alla oleva teksti on vapaa suomennos internetissä julkaistusta kirjeestä.

"Hei.

Yli 20 vuoden jälkeen olen päättänyt vihdoin kertoa maailmalle mitä todistin vuonna 1991, joka uskoakseni oli yksi suurimmista käännekohdista populaarimusiikissa, ja lopulta amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Olen tuskaillut pitkään punniten hyviä ja huonoja puolia tämän tarinan julkaisemisessa koska olin haluton paljastamaan yksilöitä jotka olivat paikalla sinä päivänä. Joten päätin yksinkertaisesti jättää pois nimet ja kaikki yksityiskohdat jotka voisivat riskeerata minun ja muiden hyvinvoinnin jotka olivat, kuten minut, vedetty mukaan johonkin johon he eivät olleet valmiita.

80-luvun lopun ja 90-luvun alun välisenä aikana, minä olin niin kutsuttu "päätöksen tekijä" yhdessä hyvin vakiintuneessa yhtiössä musiikkiteollisuudessa. Minä tulin Euroopasta 80-luvun alussa ja vakiinnutin itseni nopeasti bisneksessä. Teollisuus oli erillainen silloin. Teknologia ja media eivät olleet ihmisten saatavilla samalla tavalla kuin nykyisin, teollisuudella oli enemmän valtaa ihmisiin ja sillä oli tarkoituksena vaikuttaa heihin millä tahansa halutulla tavalla. Tämä saattaa selittää sen miksi vuoden 1991 alussa, minut kutsuttiin pieneen tapaamiseen musiikkiteollisuuden sisäpiiriläisten kanssa suljettujen ovien taakse, keskustelemaan räp-musiikin uudesta suunnasta. Vähänpä minä tiesin siitä että meitä pyydettäisiin ottamaan osaa yhteen epäeettisimmistä ja tuhoisimmista bisnes ehdotuksista mitä olen koskaan nähnyt.


Kokous pidettiin yksityisasunnossa Los Angelesin laitamilla. Muistan että siellä oli noin 25 tai 30 ihmistä, joista useimmat olivat tuttuja kasvoja. Vitsailimme tuntemieni henkilöiden kanssa kokouksen teemasta, sillä useat meistä eivät välittäneet räp-musiikista eivätkä nähneet syytä miksi heidät oli kutsuttu yksityiseen kokoontumiseen puhumaan räpin tulevaisuudesta. Osallistuvien joukossa oli pieni joukko tuntemattomia kasvoja, jotka olivat keskenänsä eivätkä pyrkineet sosialisoimaan piirinsä ulkopuolella. Heidän käytöksensä ja virallisen ulkonäkönsä perusteella he eivät näyttäneet olevan meidän toimialaltamme. Rento jutustelumme keskeytyi, kun meitä pyydettiin allekirjoittamaan salassapitosopimus, joka estää meitä keskustelemasta julkisesti kokouksessa esitetyistä tiedoista. Oli sanomattakin selvää että tämä kiehtoi ja joissain tapauksissa häiritsi monia meistä. Sopimus oli vain sivun mittainen, mutta hyvin selkeä koskien sitä että ehtojen rikkominen johtaisi työpaikan menettämiseen. Kysyimme useilta henkilöiltä mistä tässä kokouksessa oli kyse ja mikä oli syynä salassapitoon, mutta emme löytäneet ketään vastaamaan meille. Muutamat kieltäytyivät allekirjoittamasta ja kävelivät ulos. Kukaan ei pysäyttänyt heitä. Minun teki mieli seurata heitä, mutta uteliaisuuteni voitti. Mies "tuntemattomien" joukosta keräsi sopimukset meiltä.


Pian tapaamisen alkamisen jälkeen, yksi kollegoistani teollisuudessa (joka jääköön nimettömäksi kuten kaikki muutkin) kiitti meitä osallistumisesta. Sitten hän antoi vuoron miehelle joka esitteli itsensä ainoastaan etunimellä eikä kertonut mitään tarkempia henkilökohtaisia tietoja taustastaan. Luulen että hän oli asunnon omistaja mutta sitä ei koskaan vahvistettu. Hän kehui lyhyesti meitä kaikkia menestyksestä jota olemme saavuttaneet teollisuudessa ja onnitteli meitä valinnasta tähän pieneen ryhmään "päätöksen tekijöitä". Siinä vaiheessa aloin tuntemaan oloni hieman epämukavaksi tässä oudossa kokoontumisessa. Aihe vaihtui nopeasti kun puhuja alkoi kertomaan meille että yhtiöt joita edustimme olivat investoineet hyvin tuottoisaan teollisuuteen josta voisi tulla vieläkin palkitsevampi meidän aktiivisella osallistumisellamme. Hän selitti että yhtiöt joille työskentelimme olivat sijoittaneet miljoonia yksityisten vankiloiden rakentamiseen ja että meidän paikkamme vaikuttajina musiikkiteollisuudessa vaikuttaisi näiden investointien tuottavuuteen. Muistan monien meistä ryhmässä olleiden katsoneen toisiaan hämmentyneenä. Silloin en tiennyt mikä yksityinen vankila oli mutta minä en ollut ainoa.

Tietenkin joku kysyi mitä nämä tälläiset vankilat ovat ja miten tällä olisi mitään tekemistä kanssamme. Meille kerrottiin että nämä vankilat olivat yksityisomisteisten yhtiöiden rakentamia jotka saivat rahoitusta valtiolta vankien määrän mukaan. Mitä enemmän vankeja, sitä enemmän valtio maksaisi vankiloille. Meille tehtiin lisäksi selväksi että kun nämä vankilat ovat yksityisesti omistettuja, niin kun ne tulevat julkisesti kaupaksi, meillä olisi mahdollisuus ostaa osakkeita. Moni meistä perääntyi tämän vuoksi. Jälleen pari ihmistä kysyi mitä tekemistä meillä olisi asian kanssa. Sillä hetkellä kokouksen avannut kollegani teollisuudesta otti jälleen puheenvuoron ja vastasi meidän kysymyksiimme. Hän kertoi että kun meidät palkanneet olivat tulleet hiljaisiksi sijoittajiksi vankilabisneksessä, oli nyt heidän etunsa pitää huoli siitä että nämä vankilat pysyivät täynnä. Meidän työmme olisi auttaa tämän tapahtumista markkinoimalla musiikkia joka promotoi rikollista käyttäytymistä ja musiikkivalintana toimi räp. Hän vakuutti että tämä olisi hieno tilaisuus meille koska räp-musiikki oli nousemassa hyvin tuottaisaksi osaksi markkinoita yhtiöillemme, ja työntekijöinä meillä olisi myös mahdollisuus ostaa henkilökohtaisia osakkeita näistä vankiloista.



Yhtäkkiä hiljaisuus täytti huoneen. Olisi voinut kuulla neulan putoamisen lattialle. Muistan katselleeni ympärilleni ollakseni varma etten näe unta ja näin kuinka puolelta ihmisistä oli loksahtanut leuka auki. Hämmennykseni keskeytettiin kun joku huusi "Onko tämä joku vitun vitsi?" Sillä hetkellä tilanne muuttui kaoottiseksi. Kaksi miestä "tuntemattomien" ryhmästä tarttuivat mieheen joka huusi ja pyrkivät poistamaan hänet talosta. Muutama meistä, minä mukaanlukien, yritti keskeyttää tapahtuman. Yksi heistä veti esiin aseen ja me kaikki peräännyimme. He erottivat meidät muusta joukosta ja meidät kaikki neljä saatettiin ulos. Kokouksen avannut kollegani teollisuudesta kiirehti tapaamaan meitä ja muistutti meitä että olimme allekirjoittaneet vaitiolosopimuksen ja että kärsisimme seurauksista jos aikoisimme puhua tästä julkisesti tai edes niiden kanssa ketkä ottivat osaa tapaamiseen. Kysyin häneltä miksi hän olisi osana jotain näin korruptoitunutta ja vastasi että se oli suurempaa kuin musiikkibisnes ja että emme haluaisi haastaa sitä ilman että riskeeraisimme seuraamuksia. Me kaikki protestoimme ja kun hän käveli takaisin talolle muistan sana sanalta viimeisen asian jonka hän sanoi: "Tämä on nyt poissa minun käsistäni. Muista että allekirjoitit sopimuksen". Sitten hän sulki oven perässään. Miehet kiiruhtivat meidät autoihimme ja katsoivat kunnes olimme ajaneet pois.

Miljoona asiaa pyöri mielessäni kun ajoin pois ja lopulta päätin pysähtyä tien sivuun kerätäkseni ajatuksiani. Mietin yhä uudestaan kaikkea mielessäni ja kaikki vaikutti minusta hyvin surrealistiselta. Olin vihainen itselleni etten ottanut aktiivisempaa roolia sen kyseenalaistamisessa mitä meille esitettiin. Haluan uskoa että shokki siitä kaikesta peittosi paremman luontoni. Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen sain rauhoitettua itseäni tarpeeksi päästäkseni kotiin. En puhunut tai soittanut kenellekkään sinä iltana. Olin seuraavana päivänä toimistolla näkyvästi poissaoleva, mutta sanoin vain olevani huonovointinen. Ketään toista osastoltani ei ollut kutsuttu tapaamiseen ja tunsin syyllisyyttä, koska en voinut jakaa sitä mitä olin todistanut. Mietin ottavani yhteyttä niihin kolmeen muuhun jotka heitettiin ulos talosta mutta en muistanut heidän nimiään ja ajattelin että heidän jäljittäminen tulisi aiheuttamaan ei haluttua huomiota. Harkitsin julkisesti puhumista sillä riskillä että menettäisin työni, mutta tajusin että riskeeraisin luultavasti enemmän kuin työni enkä ollut valmis vaarantamaan perhettäni.

Mietin niitä miehiä aseiden kanssa ja sitä keitä he olivat? Minulle oli kerrottu että tämä on suurempaa kuin musiikkibisnes ja ainoa mitä pystyin tekemään oli antaa mielikuvitukseni juoksennella vapaana. Ei ollut vastauksia eikä ketään kelle puhua. Yritin hieman tutkia mitä yksityiset vankilat ovat mutta en löytänyt mitään musiikkiteollisuuden yhteydestä niihin. Kuitenkin se tieto mitä löysin vakuutti minut siitä kuinka vaarallista tämä vankilabisnes oikeasti on. Päivät muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Lopulta oli kuin koko tapaamista ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Se kaikki tuntui epätodelliselta. Minusta tuli yhä eristyneempi  ja lopetin teollisuuden tapahtumissa käymisen ellei se ammatin takia ollut välttämätöntä. Kahtena kertana, osallistuin samaan tapahtumaan kuin entinen kollegani. Kummallakin kerralla meidän silmämme kohtasivat mutta mitään muuta ei tapahtunut.

Kun kuukaudet etenivät räp-musiikki vaihtoi selvästi suuntaa. En ollut koskaan ollut fani mutta jopa minä pystyin huomaamaan eron. Räppärit jotka puhuivat politiikasta ja harmittomasta hauskanpidosta katosivat nopeasti kun gangstaräp alkoi dominoimaan radioaaltoja. Vain muutama kuukausi oli kulunut tapaamisesta mutta epäilin että silloin esitetyt ideat oli laitettu käytäntöön. Oli kuin käsky olisi annettu kaikille suurten yhtiöiden johtajille. Musiikki nousi listoilla ja suurin osa yhtiöistä oli enemmän kuin iloisia tehdessään voittoa. Jokainen niistä tuotti kuin liukuhihnalta omat gangstaräp esiintyjänsä. Kaikki nielivät sen, kuluttajat mukaanlukien. Väkivalta ja huumeiden käyttö tulivat pääasiallisiksi aiheiksi suurimmassa osassa räp-musiikkia. Puhuin muutaman tuttavani kanssa musiikkiteollisuudessa ja kysyin heidän mielipidettään uudesta trendistä mutta minulle kerrottiin kerta toisensa jälkeen että oli kyse tarjonnasta ja kysynnästä. Surullisesti moni heistä ilmaisi lisäksi musiikin lisänneen heidän ennakkoluulojansa vähemmistöjä kohtaan.

Minä lopetin virallisesti musiikkibisneksessä 1993 mutta sydämmessäni olin lähtenyt jo kuukausia aikaisemmin. Minä rikoin välini suurimpaan osaan tuttavistani ja poistin itseni asian parista jota olin joskus rakastanut. Otin hieman vapaata, palasin Eurooppaan muutamaksi vuodeksi, asetuin asumaan kauaksi kaikesta ja elin "hiljaista" elämää poissa viihteen maailmasta. Vuosien kuluessa, pidin salaisuuteni, pelokkaana sen jakamisesta väärän henkilön kanssa ja lisäksi hieman häpeissäni siitä etten ollut uskaltanut viheltää pilliin julkisesti. Mutta kun räp muuttui yhä hirveämmäksi, syyllisyyteni paheni. Onneksi, 90-luvun lopulla pystyin käyttämään internettiä, mitä ei ollut aikoinani käytössä, tietolähteenä ja minun oli helpompi tutkia sitä mitä nyt kutsutaan vankilateollisuuskompleksiksi. Nyt kun minulla on parempi käsitys siitä miten yksityiset vankilat toimivat, asiat ovat minulle paljon selkeämpi kuin koskaan aikaisemmin.

Näen kuinka räp-musiikin rikollistaminen näytteli suurta roolia promotoidessaan rodullisia stereotypioita ja johti harhaan niin monia nuoria mieliä, ottamaan itseensä nämä ihannoidut rikolliset käyttäytymismallit jotka johtavat usein vangitsemiseen. 20 vuotta syyllisyyttä on painava taakka kantaa mutta vähintä mitä voin tehdä nyt on jakaa tarinani, toivoen että räp-musiikin fanit ymmärtäisivät kuinka heitä on käytetty viimeiset kaksi vuosikymmentä. Aion kuitenkin pysyä nimettömänä selkeistä syistä, minun tavoitteeni nyt on saada tämä informaatio eteenpäin niin monelle ihmiselle kuin mahdollista. Ole kiltti ja auta minua levittämään sanaa. Toivoen että muut jotka olivat tapaamisessa vuonna 1991 inspiroituisivat tästä ja kertoisivat omat tarinansa. Kaikkein tärkeimpänä kuitenkin, jos edes yksi elämä on koskettunut tarinastani, minä rukoilen että se saa syyllisyyteni painon tuntumaan hieman enemmän siedettävältä.

Kiitos."

LÄHDESIVUSTO

KÄY TYKKÄÄMÄSSÄ BLOGIN FACEBOOK SIVUSTA

3/21/2013

Uutta ja vanhaa Jonttia Rahastusäänitteen muodossa! Tsekkaa näytebiisi "Luomisen puu"

Paatoksellinen informaatiosotakenraali Jontti on keräillyt pöytälaatikoista mahdollisia timantteja sekä tehnyt uusia kappaleita. 3rd Rail Music julkaisee uuden Rahastusäänite eepeen 10.5.

"Rahastusäänite sisältää uunituoreita biisejä, kaikki levyillä julkaisemattomat vastavallankaappaukset, vanhoja demoja joiden julkaisu saattaa rehellisesti sanottuna olla taiteellinen ja kaupallinen itsemurha ynnä muuta pikkukivaa. Mukana mm. Painajainen, Asa, Wappis, Eräs, Julma-Henri ja Petos. Mixed by Dj Mäkster."

1. Intro
2. Hail Imperium feat. Painajainen
3. Vastavallakaappaus 4 Remix feat Petos, Julma-Henri, Asa, Mac Bueno
4. Vastavallankaappaus 2 feat. Jeppe
5. Kapitaali feat. DJ Mäksteri
6. Taskut ympäri
7. Talouselämä feat Jani Ryi
8. Ihmisyyden hinta feat. Eräs, Wappis
9. Pajarikipale 2002 feat Hosni
10. Tarantella Remix feat Emesis
11. Pariisitar 2004
12. Vittuun maailma 2004
13. Muista muista 911
14. Vastavallankaappaus 3 feat. Hannibal
15. Ajan juoksu feat. Okku
16. Luomisen puu


KUUNTELE NÄYTEBIISI "LUOMISEN PUU"

Osta Rahastusäänite TÄSTÄ


Odotellessa käykää yytsimässä Youtubesta Yhden miehen kultti kokopitkältä videota:


 Ja levyähän voi tilata luonnollisesti KAUPASTA jos ei vielä hyllystä löydy.

                                                    3rd Rail Music FB
                                                    Jontti FB

3/18/2013

Pitkäsen Matti ja Nojatuoliblues

Pitkäsen Matti julkaisee Roihis Musican kautta ensimmäisen pitkäsoittonsa Nojatuoliblues 22.3.2013

"Pitkäsen Matti on folk -räpin uusi lupaus. Tämä viulua soittava entinen poliisi, Kosovossakin rauhaa turvannut nuori mies, liikkuu debyyttialbumillaan jouhevasti Kalliosta Kosovoon ja Tampereen pollariduunista rakkauden työhön. Kaikkea tekemistä ryydittää räpin lisäksi hyvä folk -meininki ja levyä voisi kuvailla myös moderniksi kansanmusiikiksi."


Levyllä menossa mukana Yona ja Puppa J. Katso alta Rauhanmies videon kera. Levy on varmasti uuden Raappanan Tuuliajolla lätyn lisäksi parhaimpia hankintoja soimaan kesäiltoihin.



Nojatuolibluesia voi tilata ennakkoon muunmuassa seuraavista paikoista:


TÄSTÄ pääset artistin Facebookkiin.