Tutkimuksensa aikana, johtamis-asiantuntija ja Best-Seller psykologia-kirjojen kirjoittaja Dr. Tim Elmore on löytänyt valtavia virheitä, joita vanhemmat tekevät usein lapsiaan kasvattaessa. Jotka voivat madaltaa heidän itseluottamustaan varhaislapsuudesta alkaen ja rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan tulla menestyneiksi urallaan ja henkilökohtaisessa elämässä. Auttaakseni sinua välttämään samat virheet, olen listannut ne alle. Lue ja jaa.
1. Me emme anna lastemme kokea riskiä
Me elämme maailmassa joka varoittaa vaarasta jokaisen nurkan takana. Tämä "turvallisuus ensin" pakottaa meidän pelkäämään lastemme menettämistä, joten teemme kaikkemme suojellaksemme heitä. Se on meidän työmme, mutta me olemme vieraannuttaneet heidät sillä terveestä riskinottokyvystä ja sillä on päinvastainen vaikutus. Eurooppalaiset psykologit ovat havainneet että lapsi joka ei leiki ulkona ja koe koskaan kaatumista maahan saaden ruhjeisen polven, omaa aikuisena toistuvasti fobioita. Lasten täytyy antaa kaatua muutaman kerran että he ymmärtävät sen olevan normaalia, teinien täytyy antaa erota poika- tai tyttöystävän kanssa että he osaavat arvostaa sitä tunnetason kypsyyttä jota pitkäaikaiset ihmissuhteet vaativat. Jos vanhemmat poistavat riskin kokonaan lastensa elämästä, tulemme näkemään heissä korkeaa ylimielisyyttä ja matalan itsetunnon heidän kasvaessaan tulevaisuuden johtajiksi.
2. Me pelastamme liian nopeasti
Nykyinen nuorten ihmisten sukupolvi ei ole kehittänyt joitain elämäntaitoja itselleen joita lapset kehittivät 30 vuotta sitten, koska aikuiset siivoavat ja huolehtivat heidän ongelmansa pois päiväjärjestyksestä. Kun me pelastamme liian nopeasti ja tunkeudumme apumme kanssa heidän elämäänsä, me poistamme heiltä tarpeen navigoida itse vaikeiden aikojen läpi ja ratkaista ongelmansa omillansa. Se on hyvin lyhytnäköistä vanhemmuutta ja hommasta katoaa koko johtajuuden pointti: Varustaa lapsemme tekemään se asia ilman apuamme. Ennemmin tai myöhemmin lapset tottuvat jonkun aina tulevan pelastamaan heidät. "Jos teen virheen, aikuinen tulee ja poistaa väärinkäyttäytymiseni seuraukset". Vaikka todellisuudessa, tämä ei ole lähelläkään sitä miten maailma oikeasti toimii ja täten sen tekeminen tekee lapsemme kyvyttömiksi olla osaavia ja kyvykkäitä aikuisia.
3. Me ylistämme liian helposti
Itsetunto-liike on ollut olemassa pitkään, mutta se juurtui koulujärjestelmiimme 1980-luvulla. Ota osaa lasten pesäpallopeliin ja näet että siellä jokainen on voittaja. Tämä jokainen palkitaan mentaliteetti saa ehkä lapsemme tuntemaan että he ovat erityisiä, mutta tutkimukset näyttävät nyt että tällä mallilla on tarkoituksettomia seurauksia. Lapset ennenpitkää havainnoivat että äiti ja isä ovat ainoat jotka ajattelevat että he ovat mahtavia, kun kukaan muu ei sano sitä heille. He alkavat epäillä vanhempiensa objektiivisuutta. Se tuntuu hetkellisesti hyvältä, mutta ei ole yhteydessä todellisuuteen. Kun me ylistämme lapsia liian helposti ja emme huomioi huonoa käytöstä, lapset ennenpitkää oppivat huijaamaan, liioittelemaan ja valehtelemaan, välttääkseen vaikean todellisuuden. Heitä kun ei ole koskaan laitettu kohtaamaan sitä.
4. Me annamme syyllisyyden tulla hyvän johtamisen tielle
Sinun lapsesi ei tarvitse rakastaa sinua jokainen minuutti. Sinun lapsesi pääsevat pettymyksen yli, mutta he eivät tule pääsemään pilalle hemmottelun seurauksien ylitse. Joten kerro heille "EI" ja "EI NYT" ja anna heidän taistella sen puolesta mitä he todella tarvitsevat ja arvostavat. Vanhemmilla on tapana antaa lapsille se mitä he haluavat kun palkitsemme lapsia, varsinkin kun lapsia on monta. Kun yksi tekee hyvin jonkun asian, me koemme sen epäreiluksi että palkitsemme vain yhden mutta emme muita. Tämä on epärealistista ja emme opeta lapsille että menestys riippuu omista toimistamme ja hyvistä aikeistamme. Ole tarkkana että et opeta heille missään tapauksessa että hyvästä arvosanasta pääsee ostarille ostosreissulle. Jos vanhemmuutesi perustuu materialistisiin palkintoihin, lapsesi ei koe luontaista motivaatiota eikä myöskään ehdotonta rakkautta.
5. Me emme jaa meidän menneisyyden virheitämme
Terveet teini-ikäiset haluavat levittää siipensä ja heidän tarvitsee kokeilla asioita yksinään. Meidän aikuisina täytyy antaa heidän tehdä niin, mutta se ei tarkoita ettemme voisi auttaa heitä navigoimaan näissä uusissa vesissä. Jaa heidän kanssaan merkittävät virheesi joita itse teit kun olit heidän ikäisensä, niin että he oppivat tekemään hyviä päätöksiä. (Vältä kuitenkin negatiivisia "oppitunteja" jotka liittyvät polttamiseen, ryyppäämiseen, huumeiden käyttöön jne.) Nuorten täytyy valmistautua kohtamaan mokia ja niiden seurauksia. Kerro kuinka sinä tunsit kun kohtasit samanlaisen kokemuksen, mikä ohjasi toimiasi ja mitä tärkeää opit sen jälkeen. Me emme ole ainoita jotka vaikuttavat lapsiimme, mutta meidän tulee olla paras vaikuttaja.
6. Me väärinymmärrämme älykkyyden, lahjakkuuden ja vaikuttamisen liittyen kypsyyteen ja aikuisuuteen
Älykkyyttä käytetään usein mittarina lapsen kypsyydelle ja sen seurauksena vanhemmat olettavat että lapsi on valmis maailmalle. Se ei ole totta. Jotkut ammattilaisurheilijat ja Hollywoodin tähdet, esimerkkinä, omaavat uskomatonta taitoa, mutta silti päätyvät keskelle julkista skandaalia. Älä kuvittele, että vaikka lapsella olisi lahja yhdellä elämän osa-alueella, että se olisi kaikilla alueilla. Ei ole olemassa mitään maagista ikää jolloin ollaan kypsiä, tai ohjetta koska lapselle tulisi antaa tiettyjä vapauksia, mutta hyvä nyrkkisääntö on verrata toisiin lapsiin jotka ovat samanikäisiä kuin omasi. Jos huomaat että he tekevät paljon enemmän itse kuin sinun lapsesi, sinä saatat viivästyttää lapsesi itsenäistymistä.
7. Me emme harjoita sitä mitä me saarnaamme
Vanhempina, meidän vastuullamme on olla esimerkkejä sille elämälle jota haluamme että lapsemme elää. Auttaaksemme heitä tulemaan vastuullisiksi ja sanojensa takana seisoviksi persooniksi. Kotiemme johtajina, me voimme aloittaa sillä että puhumme ainoastaan rehellisiä sanoja. Valkoiset valheet nousevat kyllä pintaan ja tuhoavat meidän auktoriteettiamme. Tarkkaile itseäsi pienissä eettisissä valinnoissa joita muut saattavat huomioida, koska lapsesi huomioi myös varmasti. Jos et pyöristä kulmia, myös he ymmärtävät että se ei ole sallittua myöskään heille. Näytä lapsillesi mitä on antaa toisille epäitsekkäästi, auttamalla muita ihmisiä. Jätä paikat sekä ihmiset parempaan kuntoon kuin ne olivat kun löysit heidät, ja lapsesi tulee laittamaan sen huomiolle ja tekemään saman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti