Kuka
välittää? -dokumentti kertoo viidestä naisesta, jotka tekevät
itähelsinkiläisessä Myllypuron lähiössä vapaaehtoistyötä syrjäytyneiden
hyväksi. Mikko Pielan dokumentin nimeksi piti alun perin tulla Viisi naista Itä-Helsingissä, ja hyvä nimi se olisi ollutkin. Kuka välittää?
-dokumentti nimittäin kertoo viidestä naisesta, jotka tekevät
itähelsinkiläisessä Myllypuron lähiössä vapaaehtoistyötä syrjäytyneiden
hyväksi. Tai kuten Mikko Piela on todennut, sana syrjäytetty antaisi
oikeamman painostuksen asialle kuin sana syrjäytynyt.
Tekstiilitaiteilija Sonja Salomäki on
Myllypurosta syntyisin, ja hänen työnsä kuvaavat usein elämän nurjaa
puolta. Salomäen taidetta käytetään dokkarissa tarinaa eteenpäin vievänä
elementtinä. Muut naiset kohtaavat välittömämmin köyhyyden kasvot. He
ovat Myllypuron leipäjonoa johtava Sinikka Backman, päiväkeskus Aurinkoisen hymyn työntekijä Kati Kuuluvainen, Myllypuron kirkkoon kodittomia majoittava diakoni Karolina Puuska sekä varattomien hiuksia ilmaiseksi laittava nuori Djemile Ramadani.
Ohjaaja kertoo, että Myllypuron leipäjono tulivat
hänelle itselleenkin tutuiksi pari vuotta sitten. Se näkyy dokumentin
ymmärtävässä ja lähelle tulevassa otteessa. Kun Mikko Piela kuvaa
vapaaehtoisia auttajia heidän asiakkaidensa sijaan, hän myös välttää
kaikenlaisen tirkistelemisen tunnun.
Ajatteletko ettet voisi elää ilman rahaa? Irlantilaismies Mark Boyle haastoi tämän käsityksen ja tässä on se miten hän elää ilman tuloja, säästöjä ja ilman rahan käyttöä.
"Jos joku olisi sanonut minulle 7 vuotta sitten, viimeisenä liiketalouden tutkinnon oppivuotenani että minä eläisin nyt ilman rahaa olisin todennäköisesti tukehtunut minun valmiiseen mikroateriaani." Boylen mukaan silloin suunnitelmana oli "saada hyvä työ", tehdä niin paljon rahaa kuin mahdollista ja ostaa kaikkea sellaista tavaraa joka näyttäisi yhteiskunnalle että hän oli menestynyt. Kuten monet yksilöt jotka ovat kasvaneet kuluttamiseen keskittyvässä yhteiskunnassa, hän ei koskaan kyseenalaistanut päämääriään. Hetken aikaa hänellä oli fantastinen työ johtaessa suurta luomuruoka yhtiötä ja hänellä oli jopa huvijahti satamassa. Jos hän ei olisi sattumalta ostanut videota nimeltä Gandhi, hän tavoittelisi edelleen samaa elämää.
"Tekisin sitä edelleen yhä tänäpäivänä. Sen sijaan viimeiseen 15 kuukauteen en ole käyttänyt tai saanut yhtä ainuttakaan penniä."
Muutos elämään syntyi yhden illan aikana kun hän keskusteli jahdilla filosofisesti ystävänsä kanssa punaviiniä maistellen. Sittemmin olen ollut eniten vaikuttunut Mahatma lainauksesta "Ole se muutos jonka haluat nähdä maailmassa", minulla ei ollut mitään hajua vielä silloin mikä se muutos olisi.
Kaksi ystävää alkoivat keskustelemaan suurista maailman ongelmista, ympäristön tuhoutumisesta, luonnonvara sodista, tehdasmaisesta ruoantuotannosta, hikipajoista ja he miettivät mihin noista aiheista he voisivat parhaiten käyttää aikaansa. Mark tunsi ettei voi tehdä minkäänlaista todellista muutosta, kuitenkin he "ovat vain kaksi pisaraa suuresti saastuneessa meressä".
Sinä iltana ajatus ja yllättävä tieto kävi selväksi: "Nämä ongelmat eivät olleet niin toisiinsa liittymättömiä kuin olin aikaisemmin ajatellut. Niillä oli yleinen lähtökohtainen syy. Uskon siihen tosiasiaan että me emme enää näe niitä suoria seurauksia joita hankinnoillamme on ihmisiin, ympäristöön ja eläimiin. Kyseessä on yhteinen tekijä joka yhdistää kaikkia noita ongelmia."
Boyle uskoo että kuluttajan ja kulutettavan väli on kasvanut niin valtavaksi että nykyisin suurin osa ihmisistä on täysin tietämättömiä siitä tuhon ja kärsimyksen määrästä joka sisältyy kaikkeen siihen tavaraan jota he ostavat. Voimme olla yhtä mieltä siitä että vain muutama ihminen oikeasti haluaa aiheuttaa kärsimystä toisille. Suurimmalla osalla ei ole mitään käsitystä siitä että he suoranaisesti sitä aiheuttavat. Väline joka tämän erotuksen on mahdollistanut on raha, erityisesti sen globalisoitunut muoto.
"Jos me kasvattaisimme meidän oman ruokamme, me emme heittäisi hukkaan tänäpäivänä kolmasosaa siitä" on yksi Markin esimerkeistä miksi on tärkeää saada yhteys takaisin luontoon ja tasapainottaa eläminen. "Jos me tekisimme meidän omat pöytämme ja tuolimme, me emme heittäisi niitä pois sillä hetkellä kun tahdomme uudistaa sisustuksemme. Jos meidän pitäisi puhdistaa oma vetemme, me todennäköisesti emme paskoisi siihen."
Yläpuolella olevat argumentit kuvastavat rehellisesti aliarvostusta joka kohdistuu suurimpaan määrään asioita nykyisin. Kun kaikki on kätevästi näppiemme ulottuvissa, suurin osa ei mieti mihin heidän roskansa tai ei halutut tuotteet menevät.
Päättäen olla muutos, tästä kaikesta johtuen, Mark sukelsi täysin hänen uuteen tapaan katsoa asioita ja päästi irti rahasta. Hän suunnitteli tekevänsä näin vain vuoden. "Tein listan perusasioista joita tarvitsen selviytyäkseni. Minä palvon ruokaa, joten se oli ensimmäisenä listallani. Ruokaa ilmaiseksi ajatuksella on 4 perustetta: Villiruoka, oman ruoan kasvattaminen, jätteiden vaihtaminen ja niiden käyttäminen, jota on huomattavasti enemmän."
Ensimmäisenä päivänään hän syötti 150 ihmistä kolmen ruokalajin aterialla joka oli tehty jätteestä ja löydetystä ruoasta. Itse hän kuitenkin söi omaa satoaan ja dieetistä oli vain 5% jätettä. "Minä kokkasin ulkona, satoi tai paistoi, rakettiuunilla."
Seuraava huolenaihe oli suoja. Hän löysi itselleen karavaanin Freecycleltä, parkkeerasi sen luomufarmille jossa hän oli ollut vapaaehtoisena ja uudisti sen olemaan sähköverkon ulkopuolella. "Minä käytän puuta joka on joko metsästä tai löydetty jostakin lämmittääkseni nöyrän asumukseni, uunilla joka on tehty vanhasta kaasupullosta. Minulla oli myös komposti tehdäkseni kasviksilleni kasvualustaa." Boyle siis selvästi ymmärsi tarpeen käyttää jokainen mahdollinen keino ollakseen mahdollisimman ympäristöä säästävä. "Kävin kylvyssä joessa, hammastahnana käytin rantaan ajautuneen mustekalan luuta ja villin kuminan siemeniä, erikoisuus vegaanille. Paperitarpeisiin käytin paikallisen uutistoimiston lehtiä (kerran pyyhin perseeni tarinaan minusta itsestäni), se ei ollut kaksikerroksista mutta siitä tuli pian normaalia." Liikkumiseen Mark käytti pyöräänsä ja traileria, käyttäen 55km matkaa kaupunkiin kuntosalin korvikkeena. Mehiläisvahakynttilät toimivat hänen valaistuksenaan.
Humoristisella tavalla joitain inspiroiva. Harhainen ja anti-kapitalisti toisille. Markilla on tämä sanottavanaan radikaalista elämäntyylistään: "Moni ihminen leimaa minut anti-kapitalistiksi. Vaikka uskon että kapitalismi on lähtökohtaisesti viallinen, vaatien loputonta kasvua rajallisella planeetalla, minä en ole anti-mitään." Ennenkaikkea Boyle kertoo olevansa erityisesti luonnon, yhteisön ja onnellisuuden puolesta. Kuinka usein tuo on kaupunkiasukkaan filosofia?
"Ja se on se juttu mitä en tajua. Jos kaikki tämä kuluttaminen ja ympäristön tuhoaminen toisi onnea, siinä olisi jotain ymmärrettävää. Mutta kaikki osoittaa vain onnettomuuden, masennuksen, rikollisuuden, mielisairauksien, liikalihavuuden, itsemurhien jne olevan vain kasvussa." Lisää rahaa ei näytä olevan yhtä kuin lisää onnellisuutta.
Toinen positiivinen vaikutus liittyen Markin yksilölliseen elämätyyliin on onni jonka hän on luonut itselleen. "Ironisesti, olen tajunnut tämän vuoden olevan elämäni onnellisin koskaan. Minulla on yhteisössäsi enemmän ystäviä kuin koskaan aiemmin, en ole ollut sairaana sen jälkeen kun aloitin tämän ja en ole koskaan ollut paremmassa kunnossa. Olen ymmärtänyt että ystävyys, ei raha, on todellista turvaa. Että suurin osa länsimaisesta köyhyydestä on henkistä köyhyyttä ja että itsenäisyys on todellisuudessa hyvin toisista riippuvaista."
Markin esimerkki seisoo todellakin inspiraationa heille jotka etsivät todellista vapautta nopeatempoisesta modernista ajastamme. Suurin osa vaihtoehtoisista medioista olisi samaa mieltä siitä että mitä enemmän ottaa takaisin yhteyttä luontoon, sitä parempi on mentaalinen, fyysinen ja henkinen terveys. Kuitenkin, voisiko kaikki elää tällä tavoin? Markin mukaan, ei.
"Se olisi katastrofi, me olemme liian koukussa siihen ja halpaan energiaan, ja olemme päätyneet rakentamaan kokonaisen globaalin infastruktuurin kumpaankin yltäkylläisyyteen."
Asteittain siirtyminen uudelleen paikallisiin pieniin yhteisöihin on kuitenkin mahdollisuus. Vihreämmillä energianlähteillä ja terveempien yhteisöjen käytöllä yhä kasvavissa määrin luonnollinen eläminen on jo todellisuutta, mutta siitä saatetaan tehdä huomattavasti enemmän mainstreamia tulevaisuudessa.
"Yli 90% ajastamme täällä planeetalla, jaksolla jolloin elimme paljon enemmän ekologisemmin, me elimme ilman rahaa. Nyt me olemme ainut laji joka käyttää sitä, luultavimmin siksi että olemme laji joka on kaikista eniten kadottanut kosketuksensa luontoon."
Kysyttäessä mitä on kadonnut liittyen hänen vanhaan maailmaansa jossa hän eli Mark vastasi: "Stressi, liikenneruuhkat, pankin tiliotteet, sähkölaskut. Aivan... Ja outo tuopillinen luomuolutta kavereiden kanssa nautittuna paikallisessa."
