Kirja joka kantaa nimeä "Biosentrismi: Kuinka elämä ja tietoisuus ovat avaimia ymmärtääksemme universumin luonnetta" on saanut internetin kuohumaan koska se sisältää huomion että elämä ei lopu siihen kun ruumis kuolee ja että se voi jatkua loputtomiin. Kirjan kirjoittaja tiedemies Dr. Robert Lanza, joka on äänestetty kolmanneksi merkittävimmäksi tiedemieheksi elossa NY Timesissä, ei epäile ollenkaan tätä mahdollisuutta.
Ajan ja tilan taakse
Lanza on expertti regeneratiivisen lääketieteen alalla ja tieteellinen ohjaaja Advanced Cell Technology yhtiössä Ennen sitä hänet tunnettiin tutkimuksistaan kantasolujen parissa ja hän oli myös kuuluisa useista onnistuneista kokeista uhanalaisten eläimien kloonaamisessa. Mutta tiedemies tutustui lähemmin fysiikkaan, kvanttimekaniikkaan ja astrofysiikkaan. Tuo rajahtävä yhdstelmä on synnyttänyt uuden teorian biosentrismistä, jota professori on jakanut siitä lähtien. Biosentrismi opettaa että elämä ja tietoisuus ovat keskeisiä universumille. Tietoisuus kehittää materialistisen universumin, eikä toisinpäin.
Lanza osoittaa että universumin rakennelma itsessään, lait, voimat ja universumin pysyvyydet näyttävät olevan hienovaraisesti säädetty elämää varten, vihjaten että tietoisuus oli olemassa ennen materiaa. Hän väittää myös että tila ja aika eivät ole objekteja tai asioita vaan enemmänkin meidän eläimellisen tietoisuutemme välineitä. Lanza sanoo että me kannamme tilaa ja aikaa mukanamme kuten "kilpikonnat koteloaan", tarkoittaen että kun kotelo otetaan pois (tila ja aika) me olemme olemassa edelleen.
Teoria ehdottaa että tietoisuuden kuolemaa ei kerta kaikkiaan ole olemassa. Se on olemassa vain ajatuksena koska ihmiset mieltävät itsensä ruumiikseen. He ajattelevat että kun ruumis katoaa ennemmin tai myöhemmin ja että heidän tietoisuutensa katoaa myös. Jos keho kehittää tietoisuuden, tietoisuus kuolee myös silloin kun keho kuolee. Mutta jos keho vastaanottaa tietoisuuden samalla tavalla kuin kaapeliboksi vastaanottaa satelliittisignaaleja, niin tietenkään tietoisuus ei lopu fyysisen kuljetusvälineen kuolemaan. Itseasiassa, tietoisuus on olemassa ajan ja tilan ulkopuolella. Se on mahdollista olla missä tahansa: Ihmiskehossa tai sen ulkopuolella. Toisin sanoen se on ei-paikallinen, samassa mielessä kuin kvanttiobjektit ovat ei paikallisia.
Lanza uskoo myös että monia universumeja voi olla olemassa samaan aikaan. Yhdessä universumissa ruumis voi olla kuollut. Ja toisessa se jatkaa yhä olemistaan imien tietoisuutta joka siirtyi tähän universumiin. Tämä tarkoittaa sitä että kuollut persoona, vaeltaessaan läpi saman tunnelin ei päädy helvettiin tai taivaaseen, vaan samankaltaiseen maailmaan jossa hän kerran eli mutta tällä kertaa elossa. Ja niin edelleen, loputtomasti. Se on kuin kosmista tuonpuoleista venäläistä (maatuska) nukke efektiä.
Useita maailmoja
Tämä toivoa antava, mutta erittäin kontroversaali Lanzan teoria on saanut paljon tukijoita, ei ainoastaan kuolevaisia jotka haluavat elää loputtomasti, vaan myös joitain hyvin tunnettuja tiedemiehiä. He ovat fyysikkoja ja astrofyysikkoja jotka ovat samaa mieltä useiden eri maailmojen olemassaolosta ja jotka ehdottavat mahdollisuutta useiden universumien olemassaolosta. Multiverse (multi-universumi) on niin kutsuttu tieteellinen konsepti jota he puolustavat. He uskovat että sellaisia fysiikan lakeja ei ole olemassa jotka voisivat estää useiden eri rinnakkaisien maailmojen olemassaolon.
Ensimmäinen oli sci-fi kirjailija H.G Wells joka väitti tälläistä vuoden 1895 tarinassaan "Ovi seinässä". Ja 62 vuoden jälkeen tuota ideaa kehitti Dr. Hugh Everett gradussaan Princetonin Yliopistossa. Se sisältää idean siitä että millä tahansa annetulla hetkellä universumi jakautuu useisiin samankaltaisiin ilmentymiin ja seuraavassa hetkessä nämä vastasyntyneet universumit jakautuvat samalla tavalla. Joissain näissä maailmoissa saatat olla läsnä, luet tätä artikkelia yhdessä, ja katsot teeveetä toisessa. Laukaiseva tekijä näille jakautuville maailmoille ovat tekomme, selittää Everett. Jos teemme jonkinlaisia valintoja, välittömästi yksi universumi jakautuu kahteen eri versioon mahdollisesta lopputuloksesta.
Vuonna 1980 Andrei Linde, tiedemies Lebedevsin Fysiikan Instituutista kehitti teorian useista universumeista. Hän on nykyisin Stanfordin Yliopiston professori. Linde selittää: Tila pitää sisällään useita paisuvia alueita, jotka antaa nousun samankaltaisille alueille ja ne taas vuorostaan tuottavat alueita vielä suuremmissa määrin ja niin edelleen, loputtomiin. Universumissa ne ovat erossa toisistaan, ne eivät ole tietoisia toistensa olemassaolosta mutta ne edustavat osia samasta fyysisestä universumista. Se fakta että meidän universumimme ei ole yksin on tuettu datalla jota on saatu Planck avaruusteleskoopilla. Käyttäen tuota dataa, tiedemiehet ovat rakentaneet kaikista tarkimman kartan mikroaalto taustasäteilystä, niin kutsutusta kosmisesta taustalla olevasta jäännös-säteilystä, joka on jäänyt olemaan meidän universumimme alusta asti.
He löysivät myös sen että universumilla on paljon mustia syvennyksiä joidenkin reikien ja aukkojen edustamina. Teoreettinen fyysikko Laura Mersini-Houghton North Carolina Universitystä kollegoineen väittävät: Poikkeavuudet mikroaalto taustassa ovat olemassa sen faktan vuoksi että meidän universumiimme vaikuttavat toiset lähellä olemassa olevat universumit. Reiät ja aukot ovat suoraa tulosta siitä että naapuri universumit hyökkäävät meitä kohtaan.
Sielu
Joten, on paljon paikkoja tai toisia universumeita joihin sielumme voi siirtyä kuoleman jälkeen neo-biosentrismin teorian mukaan. Mutta onko sielu olemassa? Onko yhtä ainutta tieteellistä teoriaa tietoisuudesta joka sisältäisi moisen väitteen? Dr. Stuart Hameroffin mukaan kuoleman läheinen rajatilakokemus tapahtuu kun kvantti-informaatio joka asuttaa hermojärjestelmää jättää kehon ja hajoaa universumiin. Päinvastoin kuin materialistiset selitykset tietoisuudesta, Dr. Hameroff tarjoaa vaihtoehtoisen selityksen tietoisuudesta joka kenties viehättää kumpaakin, niin rationaalista mieltä kuin henkilökohtaista intuitiota.
