Näytetään tekstit, joissa on tunniste raha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raha. Näytä kaikki tekstit
1/14/2016
8/17/2015
Suomen on aika herätä! Tarvitaanko vielä enemmän todisteita kannabiksen laillistamisen positiivisesta vaikutuksesta?
Siitä
lähtien kun Colorado laillisti kannabiksen vuonna 2012, myynti on
vain jatkanut kasvuaan ja samaan aikaan rikostilastot ovat syöksyneet alas.

Yhdessä kuukaudessa Colorado myi kannabista 34 miljoonalla dollarilla: 3.4 miljoona meni kouluille ja rikokset laskivat 15%. Tiivistelmää: Se ihmismäärä joka saa kovanluokan terveyshyötyjä kannabiksesta (mm. saatavilla oleva kannabisöljy) on räjähtänyt Coloradossa. Sen seurauksena valtava määrä ihmisiä kyseenalaistaa sen miksi kannabiksen viihdekäyttö on edelleen kieltolain alla.
Miten päin tahansa asiaa katsot niin kannabiksen hyödyt ovat mielettömän paljon suuremmat verrattuna "laillisiin" aineisiin, kuten alkoholiin. Nyt, kolmen vuoden jälkeen siitä kun kannabis laillistettiin Coloradossa, osavaltio raportoi massiivisesta taloudellisesta kehityksestä ja madaltuneesta rikollisuudesta. Pelkästään viihdekäyttöön myydyn marihuanan tuotto oli elokuussa 34 miljoonaa dollaria, josta kymmenen prosenttia meni suoraan hallitukselle ja uusien koulujen rakentamista varten. Laillistamisen aikaan monet lähteet odottivat että Colorado tulee saamaan ainakin 30 miljoonaa viihdekäyttöön tarkoitetun kannabiksen myynnistä, pelkästään veroina. Ja osavaltio ylitti odotukset. 2014 tammikuun ja lokakuun välisenä aikana veroista saatu raha oli 60.1 miljoonaa. 2015 aikana tullaan tekemään varmasti uusi ennätys. Vakavasti otettavalla verorahalla tullaan vahvistamaan Coloradon yhteisöjä, tarjotaan ilmaista koulutusta ja siivotaan katuja. Kun tälläisiä lukuja raportoidaan niin ei tule kysymykseenkään kyseenalaistaa sitä tulevatko kaikki osavaltiot jonakin päivänä laillistamaan kannabiksen, kyse on ainoastaan siitä koska. Alalla on todellista potentiaalia muuttaa taloutta. Alla tilasto kasvavasta myynnistä:

Natural Society raportoi 2014 Coloradon romahtaneista rikostilastoista eikä rikollisuus ole laskenut vain vähän, vaan paljon: 15%! Murhatilastot ovat laskeneet 42%!
Nyt odotettavissa on että hallinto käyttää enemmän rahaa infrastuktuurin kehittämiseen ja muiden liiketoimien edistämiseen osavaltion ihmisten hyväksi, veroista saatujen rahojen avulla. Toinen merkittävä hyöty kannabisbisneksestä on ollut se että tilastoissa työttömyys laskee myös dramaattisesti. Ja laillistamisen seurauksena tietenkin kaikki muutkin yhtiöt Coloradossa hyötyvät tilanteesta. Kun kansalaisilla on enemmän rahaa käsissään niin se saa lompakon nyörit aukeamaan, ja polttelun jälkeen usein maistuu myös ruoka, joten ihmiset käyvät lähimmässä pizzeriassa, leipomossa ja ruokakaupassa tyydyttämässä nälkänsä.
Kaikenkaikkiaan laillistaminen on ollut erittäin viisas ja älykäs valinta osavaltiolta monella tavalla. Kuka kertoisi nämä ja monet muut esimerkit Päivi Räsäselle sekä muille päättäjille jotka eivät suostu hyväksymään totuutta kannabiksen hyödyistä?
Suomi nettoaisi mielettömästi rahaa monella osa-alueella laillistaessaan kannabiksen ensimmäisenä Pohjoismaana.
Nyt odotettavissa on että hallinto käyttää enemmän rahaa infrastuktuurin kehittämiseen ja muiden liiketoimien edistämiseen osavaltion ihmisten hyväksi, veroista saatujen rahojen avulla. Toinen merkittävä hyöty kannabisbisneksestä on ollut se että tilastoissa työttömyys laskee myös dramaattisesti. Ja laillistamisen seurauksena tietenkin kaikki muutkin yhtiöt Coloradossa hyötyvät tilanteesta. Kun kansalaisilla on enemmän rahaa käsissään niin se saa lompakon nyörit aukeamaan, ja polttelun jälkeen usein maistuu myös ruoka, joten ihmiset käyvät lähimmässä pizzeriassa, leipomossa ja ruokakaupassa tyydyttämässä nälkänsä.
Kaikenkaikkiaan laillistaminen on ollut erittäin viisas ja älykäs valinta osavaltiolta monella tavalla. Kuka kertoisi nämä ja monet muut esimerkit Päivi Räsäselle sekä muille päättäjille jotka eivät suostu hyväksymään totuutta kannabiksen hyödyistä?
Suomi nettoaisi mielettömästi rahaa monella osa-alueella laillistaessaan kannabiksen ensimmäisenä Pohjoismaana.
Tunnisteet:
colorado,
kannabis,
kieltolaki,
laillisuus,
lama,
marihuana,
raha,
talous,
verot
5/06/2015
Oletko oikeasti hyödyksi yhteiskunnalle vai maksatko vain laskuja?
Alla viihdyttäjä ja ajatteleva ihminen Joe Rogan juttelee hieman työstä ja hänen oman uniikin tyylinsä merkityksestä, kysyen joitain tärkeitä kysymyksiä (ja joskus myös epämukavia), siitä mikä tarkoituksemme on yhteiskunnassa ja yksilönä.
Eikö meidän olisi tarkoitus olla hyödyksi? Hän kysyy. Onko hyödyksi oleminen sama asia kuin työn tekeminen? Rogan tekee yhteenvedon että nämä kaksi asiaa ovat kaksi täysin eri asiaa, ainakin suurimmassa osassa tapauksista. Hän tarjoaa ajatuksia herättelevää ohjetta jokaiselle joka on juuttunut työhönsä jota vihaa: Seuraa unelmiasi sen sijasta.
"Meidät on saatu raiteltamme ja eroteltu näihin laatikoihin, näihin kuutioihin joita toimistoiksi kutsutaan." Hän sanoo. "Joten sen sijaan että käyttäisit aikasi intohimoosi, olet myynyt elämäsi työskennelläksesi koneistolle joka ei välitä eikä ymmärrä sinua. Se on ongelma yhteiskunnassamme. Ja mitä saat palkinnoksi? Menet kotiin ja hankit helvetin ison teeveen."
Oletko samaa mieltä Roganin ajatusten kanssa? Mitä työ ja yhteiskunta merkitsee sinulle? Oletko koskaan luopunut työpaikastasi jahdataksesi unelmiasi? Oletko onnistunut liittämään yhteen nämä kaksi asiaa? Siinä mietittävää.
4/21/2015
5/09/2014
4/18/2014
Mies joka elää ilman rahaa, on terve sekä viettänyt juuri elämänsä onnellisimman vuoden?
Ajatteletko ettet voisi elää ilman rahaa? Irlantilaismies Mark Boyle haastoi tämän käsityksen ja tässä on se miten hän elää ilman tuloja, säästöjä ja ilman rahan käyttöä.
"Jos joku olisi sanonut minulle 7 vuotta sitten, viimeisenä liiketalouden tutkinnon oppivuotenani että minä eläisin nyt ilman rahaa olisin todennäköisesti tukehtunut minun valmiiseen mikroateriaani." Boylen mukaan silloin suunnitelmana oli "saada hyvä työ", tehdä niin paljon rahaa kuin mahdollista ja ostaa kaikkea sellaista tavaraa joka näyttäisi yhteiskunnalle että hän oli menestynyt. Kuten monet yksilöt jotka ovat kasvaneet kuluttamiseen keskittyvässä yhteiskunnassa, hän ei koskaan kyseenalaistanut päämääriään. Hetken aikaa hänellä oli fantastinen työ johtaessa suurta luomuruoka yhtiötä ja hänellä oli jopa huvijahti satamassa. Jos hän ei olisi sattumalta ostanut videota nimeltä Gandhi, hän tavoittelisi edelleen samaa elämää.
"Tekisin sitä edelleen yhä tänäpäivänä. Sen sijaan viimeiseen 15 kuukauteen en ole käyttänyt tai saanut yhtä ainuttakaan penniä."
Muutos elämään syntyi yhden illan aikana kun hän keskusteli jahdilla filosofisesti ystävänsä kanssa punaviiniä maistellen. Sittemmin olen ollut eniten vaikuttunut Mahatma lainauksesta "Ole se muutos jonka haluat nähdä maailmassa", minulla ei ollut mitään hajua vielä silloin mikä se muutos olisi.
Kaksi ystävää alkoivat keskustelemaan suurista maailman ongelmista, ympäristön tuhoutumisesta, luonnonvara sodista, tehdasmaisesta ruoantuotannosta, hikipajoista ja he miettivät mihin noista aiheista he voisivat parhaiten käyttää aikaansa. Mark tunsi ettei voi tehdä minkäänlaista todellista muutosta, kuitenkin he "ovat vain kaksi pisaraa suuresti saastuneessa meressä".
Sinä iltana ajatus ja yllättävä tieto kävi selväksi: "Nämä ongelmat eivät olleet niin toisiinsa liittymättömiä kuin olin aikaisemmin ajatellut. Niillä oli yleinen lähtökohtainen syy. Uskon siihen tosiasiaan että me emme enää näe niitä suoria seurauksia joita hankinnoillamme on ihmisiin, ympäristöön ja eläimiin. Kyseessä on yhteinen tekijä joka yhdistää kaikkia noita ongelmia."
Boyle uskoo että kuluttajan ja kulutettavan väli on kasvanut niin valtavaksi että nykyisin suurin osa ihmisistä on täysin tietämättömiä siitä tuhon ja kärsimyksen määrästä joka sisältyy kaikkeen siihen tavaraan jota he ostavat. Voimme olla yhtä mieltä siitä että vain muutama ihminen oikeasti haluaa aiheuttaa kärsimystä toisille. Suurimmalla osalla ei ole mitään käsitystä siitä että he suoranaisesti sitä aiheuttavat. Väline joka tämän erotuksen on mahdollistanut on raha, erityisesti sen globalisoitunut muoto.
"Jos me kasvattaisimme meidän oman ruokamme, me emme heittäisi hukkaan tänäpäivänä kolmasosaa siitä" on yksi Markin esimerkeistä miksi on tärkeää saada yhteys takaisin luontoon ja tasapainottaa eläminen. "Jos me tekisimme meidän omat pöytämme ja tuolimme, me emme heittäisi niitä pois sillä hetkellä kun tahdomme uudistaa sisustuksemme. Jos meidän pitäisi puhdistaa oma vetemme, me todennäköisesti emme paskoisi siihen."
Yläpuolella olevat argumentit kuvastavat rehellisesti aliarvostusta joka kohdistuu suurimpaan määrään asioita nykyisin. Kun kaikki on kätevästi näppiemme ulottuvissa, suurin osa ei mieti mihin heidän roskansa tai ei halutut tuotteet menevät.
Päättäen olla muutos, tästä kaikesta johtuen, Mark sukelsi täysin hänen uuteen tapaan katsoa asioita ja päästi irti rahasta. Hän suunnitteli tekevänsä näin vain vuoden. "Tein listan perusasioista joita tarvitsen selviytyäkseni. Minä palvon ruokaa, joten se oli ensimmäisenä listallani. Ruokaa ilmaiseksi ajatuksella on 4 perustetta: Villiruoka, oman ruoan kasvattaminen, jätteiden vaihtaminen ja niiden käyttäminen, jota on huomattavasti enemmän."
Ensimmäisenä päivänään hän syötti 150 ihmistä kolmen ruokalajin aterialla joka oli tehty jätteestä ja löydetystä ruoasta. Itse hän kuitenkin söi omaa satoaan ja dieetistä oli vain 5% jätettä. "Minä kokkasin ulkona, satoi tai paistoi, rakettiuunilla."
Seuraava huolenaihe oli suoja. Hän löysi itselleen karavaanin Freecycleltä, parkkeerasi sen luomufarmille jossa hän oli ollut vapaaehtoisena ja uudisti sen olemaan sähköverkon ulkopuolella. "Minä käytän puuta joka on joko metsästä tai löydetty jostakin lämmittääkseni nöyrän asumukseni, uunilla joka on tehty vanhasta kaasupullosta. Minulla oli myös komposti tehdäkseni kasviksilleni kasvualustaa." Boyle siis selvästi ymmärsi tarpeen käyttää jokainen mahdollinen keino ollakseen mahdollisimman ympäristöä säästävä. "Kävin kylvyssä joessa, hammastahnana käytin rantaan ajautuneen mustekalan luuta ja villin kuminan siemeniä, erikoisuus vegaanille. Paperitarpeisiin käytin paikallisen uutistoimiston lehtiä (kerran pyyhin perseeni tarinaan minusta itsestäni), se ei ollut kaksikerroksista mutta siitä tuli pian normaalia." Liikkumiseen Mark käytti pyöräänsä ja traileria, käyttäen 55km matkaa kaupunkiin kuntosalin korvikkeena. Mehiläisvahakynttilät toimivat hänen valaistuksenaan.
Humoristisella tavalla joitain inspiroiva. Harhainen ja anti-kapitalisti toisille. Markilla on tämä sanottavanaan radikaalista elämäntyylistään: "Moni ihminen leimaa minut anti-kapitalistiksi. Vaikka uskon että kapitalismi on lähtökohtaisesti viallinen, vaatien loputonta kasvua rajallisella planeetalla, minä en ole anti-mitään." Ennenkaikkea Boyle kertoo olevansa erityisesti luonnon, yhteisön ja onnellisuuden puolesta. Kuinka usein tuo on kaupunkiasukkaan filosofia?
"Ja se on se juttu mitä en tajua. Jos kaikki tämä kuluttaminen ja ympäristön tuhoaminen toisi onnea, siinä olisi jotain ymmärrettävää. Mutta kaikki osoittaa vain onnettomuuden, masennuksen, rikollisuuden, mielisairauksien, liikalihavuuden, itsemurhien jne olevan vain kasvussa." Lisää rahaa ei näytä olevan yhtä kuin lisää onnellisuutta.
Toinen positiivinen vaikutus liittyen Markin yksilölliseen elämätyyliin on onni jonka hän on luonut itselleen. "Ironisesti, olen tajunnut tämän vuoden olevan elämäni onnellisin koskaan. Minulla on yhteisössäsi enemmän ystäviä kuin koskaan aiemmin, en ole ollut sairaana sen jälkeen kun aloitin tämän ja en ole koskaan ollut paremmassa kunnossa. Olen ymmärtänyt että ystävyys, ei raha, on todellista turvaa. Että suurin osa länsimaisesta köyhyydestä on henkistä köyhyyttä ja että itsenäisyys on todellisuudessa hyvin toisista riippuvaista."
Markin esimerkki seisoo todellakin inspiraationa heille jotka etsivät todellista vapautta nopeatempoisesta modernista ajastamme. Suurin osa vaihtoehtoisista medioista olisi samaa mieltä siitä että mitä enemmän ottaa takaisin yhteyttä luontoon, sitä parempi on mentaalinen, fyysinen ja henkinen terveys. Kuitenkin, voisiko kaikki elää tällä tavoin? Markin mukaan, ei.
"Se olisi katastrofi, me olemme liian koukussa siihen ja halpaan energiaan, ja olemme päätyneet rakentamaan kokonaisen globaalin infastruktuurin kumpaankin yltäkylläisyyteen."
Asteittain siirtyminen uudelleen paikallisiin pieniin yhteisöihin on kuitenkin mahdollisuus. Vihreämmillä energianlähteillä ja terveempien yhteisöjen käytöllä yhä kasvavissa määrin luonnollinen eläminen on jo todellisuutta, mutta siitä saatetaan tehdä huomattavasti enemmän mainstreamia tulevaisuudessa.
"Yli 90% ajastamme täällä planeetalla, jaksolla jolloin elimme paljon enemmän ekologisemmin, me elimme ilman rahaa. Nyt me olemme ainut laji joka käyttää sitä, luultavimmin siksi että olemme laji joka on kaikista eniten kadottanut kosketuksensa luontoon."
Kysyttäessä mitä on kadonnut liittyen hänen vanhaan maailmaansa jossa hän eli Mark vastasi: "Stressi, liikenneruuhkat, pankin tiliotteet, sähkölaskut. Aivan... Ja outo tuopillinen luomuolutta kavereiden kanssa nautittuna paikallisessa."
LÄHDE KÄY TYKKÄÄMÄSSÄ FACEBOOKISSA BLOGISTA JA LAITA JAKOON
"Jos joku olisi sanonut minulle 7 vuotta sitten, viimeisenä liiketalouden tutkinnon oppivuotenani että minä eläisin nyt ilman rahaa olisin todennäköisesti tukehtunut minun valmiiseen mikroateriaani." Boylen mukaan silloin suunnitelmana oli "saada hyvä työ", tehdä niin paljon rahaa kuin mahdollista ja ostaa kaikkea sellaista tavaraa joka näyttäisi yhteiskunnalle että hän oli menestynyt. Kuten monet yksilöt jotka ovat kasvaneet kuluttamiseen keskittyvässä yhteiskunnassa, hän ei koskaan kyseenalaistanut päämääriään. Hetken aikaa hänellä oli fantastinen työ johtaessa suurta luomuruoka yhtiötä ja hänellä oli jopa huvijahti satamassa. Jos hän ei olisi sattumalta ostanut videota nimeltä Gandhi, hän tavoittelisi edelleen samaa elämää.
"Tekisin sitä edelleen yhä tänäpäivänä. Sen sijaan viimeiseen 15 kuukauteen en ole käyttänyt tai saanut yhtä ainuttakaan penniä."
Muutos elämään syntyi yhden illan aikana kun hän keskusteli jahdilla filosofisesti ystävänsä kanssa punaviiniä maistellen. Sittemmin olen ollut eniten vaikuttunut Mahatma lainauksesta "Ole se muutos jonka haluat nähdä maailmassa", minulla ei ollut mitään hajua vielä silloin mikä se muutos olisi.
Kaksi ystävää alkoivat keskustelemaan suurista maailman ongelmista, ympäristön tuhoutumisesta, luonnonvara sodista, tehdasmaisesta ruoantuotannosta, hikipajoista ja he miettivät mihin noista aiheista he voisivat parhaiten käyttää aikaansa. Mark tunsi ettei voi tehdä minkäänlaista todellista muutosta, kuitenkin he "ovat vain kaksi pisaraa suuresti saastuneessa meressä".
Sinä iltana ajatus ja yllättävä tieto kävi selväksi: "Nämä ongelmat eivät olleet niin toisiinsa liittymättömiä kuin olin aikaisemmin ajatellut. Niillä oli yleinen lähtökohtainen syy. Uskon siihen tosiasiaan että me emme enää näe niitä suoria seurauksia joita hankinnoillamme on ihmisiin, ympäristöön ja eläimiin. Kyseessä on yhteinen tekijä joka yhdistää kaikkia noita ongelmia."
Boyle uskoo että kuluttajan ja kulutettavan väli on kasvanut niin valtavaksi että nykyisin suurin osa ihmisistä on täysin tietämättömiä siitä tuhon ja kärsimyksen määrästä joka sisältyy kaikkeen siihen tavaraan jota he ostavat. Voimme olla yhtä mieltä siitä että vain muutama ihminen oikeasti haluaa aiheuttaa kärsimystä toisille. Suurimmalla osalla ei ole mitään käsitystä siitä että he suoranaisesti sitä aiheuttavat. Väline joka tämän erotuksen on mahdollistanut on raha, erityisesti sen globalisoitunut muoto.
"Jos me kasvattaisimme meidän oman ruokamme, me emme heittäisi hukkaan tänäpäivänä kolmasosaa siitä" on yksi Markin esimerkeistä miksi on tärkeää saada yhteys takaisin luontoon ja tasapainottaa eläminen. "Jos me tekisimme meidän omat pöytämme ja tuolimme, me emme heittäisi niitä pois sillä hetkellä kun tahdomme uudistaa sisustuksemme. Jos meidän pitäisi puhdistaa oma vetemme, me todennäköisesti emme paskoisi siihen."
Yläpuolella olevat argumentit kuvastavat rehellisesti aliarvostusta joka kohdistuu suurimpaan määrään asioita nykyisin. Kun kaikki on kätevästi näppiemme ulottuvissa, suurin osa ei mieti mihin heidän roskansa tai ei halutut tuotteet menevät.
Päättäen olla muutos, tästä kaikesta johtuen, Mark sukelsi täysin hänen uuteen tapaan katsoa asioita ja päästi irti rahasta. Hän suunnitteli tekevänsä näin vain vuoden. "Tein listan perusasioista joita tarvitsen selviytyäkseni. Minä palvon ruokaa, joten se oli ensimmäisenä listallani. Ruokaa ilmaiseksi ajatuksella on 4 perustetta: Villiruoka, oman ruoan kasvattaminen, jätteiden vaihtaminen ja niiden käyttäminen, jota on huomattavasti enemmän."
Ensimmäisenä päivänään hän syötti 150 ihmistä kolmen ruokalajin aterialla joka oli tehty jätteestä ja löydetystä ruoasta. Itse hän kuitenkin söi omaa satoaan ja dieetistä oli vain 5% jätettä. "Minä kokkasin ulkona, satoi tai paistoi, rakettiuunilla."
Seuraava huolenaihe oli suoja. Hän löysi itselleen karavaanin Freecycleltä, parkkeerasi sen luomufarmille jossa hän oli ollut vapaaehtoisena ja uudisti sen olemaan sähköverkon ulkopuolella. "Minä käytän puuta joka on joko metsästä tai löydetty jostakin lämmittääkseni nöyrän asumukseni, uunilla joka on tehty vanhasta kaasupullosta. Minulla oli myös komposti tehdäkseni kasviksilleni kasvualustaa." Boyle siis selvästi ymmärsi tarpeen käyttää jokainen mahdollinen keino ollakseen mahdollisimman ympäristöä säästävä. "Kävin kylvyssä joessa, hammastahnana käytin rantaan ajautuneen mustekalan luuta ja villin kuminan siemeniä, erikoisuus vegaanille. Paperitarpeisiin käytin paikallisen uutistoimiston lehtiä (kerran pyyhin perseeni tarinaan minusta itsestäni), se ei ollut kaksikerroksista mutta siitä tuli pian normaalia." Liikkumiseen Mark käytti pyöräänsä ja traileria, käyttäen 55km matkaa kaupunkiin kuntosalin korvikkeena. Mehiläisvahakynttilät toimivat hänen valaistuksenaan.
Humoristisella tavalla joitain inspiroiva. Harhainen ja anti-kapitalisti toisille. Markilla on tämä sanottavanaan radikaalista elämäntyylistään: "Moni ihminen leimaa minut anti-kapitalistiksi. Vaikka uskon että kapitalismi on lähtökohtaisesti viallinen, vaatien loputonta kasvua rajallisella planeetalla, minä en ole anti-mitään." Ennenkaikkea Boyle kertoo olevansa erityisesti luonnon, yhteisön ja onnellisuuden puolesta. Kuinka usein tuo on kaupunkiasukkaan filosofia?
"Ja se on se juttu mitä en tajua. Jos kaikki tämä kuluttaminen ja ympäristön tuhoaminen toisi onnea, siinä olisi jotain ymmärrettävää. Mutta kaikki osoittaa vain onnettomuuden, masennuksen, rikollisuuden, mielisairauksien, liikalihavuuden, itsemurhien jne olevan vain kasvussa." Lisää rahaa ei näytä olevan yhtä kuin lisää onnellisuutta.
Toinen positiivinen vaikutus liittyen Markin yksilölliseen elämätyyliin on onni jonka hän on luonut itselleen. "Ironisesti, olen tajunnut tämän vuoden olevan elämäni onnellisin koskaan. Minulla on yhteisössäsi enemmän ystäviä kuin koskaan aiemmin, en ole ollut sairaana sen jälkeen kun aloitin tämän ja en ole koskaan ollut paremmassa kunnossa. Olen ymmärtänyt että ystävyys, ei raha, on todellista turvaa. Että suurin osa länsimaisesta köyhyydestä on henkistä köyhyyttä ja että itsenäisyys on todellisuudessa hyvin toisista riippuvaista."
Markin esimerkki seisoo todellakin inspiraationa heille jotka etsivät todellista vapautta nopeatempoisesta modernista ajastamme. Suurin osa vaihtoehtoisista medioista olisi samaa mieltä siitä että mitä enemmän ottaa takaisin yhteyttä luontoon, sitä parempi on mentaalinen, fyysinen ja henkinen terveys. Kuitenkin, voisiko kaikki elää tällä tavoin? Markin mukaan, ei.
"Se olisi katastrofi, me olemme liian koukussa siihen ja halpaan energiaan, ja olemme päätyneet rakentamaan kokonaisen globaalin infastruktuurin kumpaankin yltäkylläisyyteen."
Asteittain siirtyminen uudelleen paikallisiin pieniin yhteisöihin on kuitenkin mahdollisuus. Vihreämmillä energianlähteillä ja terveempien yhteisöjen käytöllä yhä kasvavissa määrin luonnollinen eläminen on jo todellisuutta, mutta siitä saatetaan tehdä huomattavasti enemmän mainstreamia tulevaisuudessa.
"Yli 90% ajastamme täällä planeetalla, jaksolla jolloin elimme paljon enemmän ekologisemmin, me elimme ilman rahaa. Nyt me olemme ainut laji joka käyttää sitä, luultavimmin siksi että olemme laji joka on kaikista eniten kadottanut kosketuksensa luontoon."
Kysyttäessä mitä on kadonnut liittyen hänen vanhaan maailmaansa jossa hän eli Mark vastasi: "Stressi, liikenneruuhkat, pankin tiliotteet, sähkölaskut. Aivan... Ja outo tuopillinen luomuolutta kavereiden kanssa nautittuna paikallisessa."
LÄHDE KÄY TYKKÄÄMÄSSÄ FACEBOOKISSA BLOGISTA JA LAITA JAKOON
3/09/2014
Mitä ihminen on maapallolla / Lottovoitto kodittomalle
Seuraava video havainnollistaa täydellisesti sen mitä ihminen on "kehityksensä" aikana ollut ja tehnyt maapallolla.
Ja seuraavassa näet mitä tapahtuu kun kodittomalle kerrotaan että hän on voittanut lotossa.
11/20/2013
Hopsin: "Vitut rahasta ja kaikesta tästä paskasta."
Itsenäisenä artistina oman levy-yhtiön kautta viikon päästä kolmannen albuminsa "Knock Madness":in julkaiseva Hopsin kävi juttelemassa Hard Knock TV:n kanssa tämänhetkisistä ajatuksistaan, muunmuassa rahasta ja sen turhuudesta, ihmisen typeryydestä, kuuluisuudesta ja nyky-yhteiskunnasta. Moniosaisen haastiksen julkaistut osat löydät alta, käy tsekkaamassa:
"Vitut tästä kaikesta paskasta"
"En tiedä enää kuka olen"
"Kendrick Lamarista ja Kanye Westistä"
"Rasismi, Hip Hop, Eminem..."
Knock Madness ilmestyy 26.11.2013
Hopsin FACEBOOK
"Vitut tästä kaikesta paskasta"
"En tiedä enää kuka olen"
"Kendrick Lamarista ja Kanye Westistä"
"Rasismi, Hip Hop, Eminem..."
Knock Madness ilmestyy 26.11.2013
Hopsin FACEBOOK
Tunnisteet:
haastattelu,
hip hop,
Hopsin,
ihmisyys,
interview,
knock madness,
kuuluisuus,
money,
raha
3/27/2013
"Salainen tapaaminen joka muutti räp-musiikin ja tuhosi sukupolven"
Alla oleva teksti on vapaa suomennos internetissä julkaistusta kirjeestä.
"Hei.
Yli 20 vuoden jälkeen olen päättänyt vihdoin kertoa maailmalle mitä todistin vuonna 1991, joka uskoakseni oli yksi suurimmista käännekohdista populaarimusiikissa, ja lopulta amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Olen tuskaillut pitkään punniten hyviä ja huonoja puolia tämän tarinan julkaisemisessa koska olin haluton paljastamaan yksilöitä jotka olivat paikalla sinä päivänä. Joten päätin yksinkertaisesti jättää pois nimet ja kaikki yksityiskohdat jotka voisivat riskeerata minun ja muiden hyvinvoinnin jotka olivat, kuten minut, vedetty mukaan johonkin johon he eivät olleet valmiita.
80-luvun lopun ja 90-luvun alun välisenä aikana, minä olin niin kutsuttu "päätöksen tekijä" yhdessä hyvin vakiintuneessa yhtiössä musiikkiteollisuudessa. Minä tulin Euroopasta 80-luvun alussa ja vakiinnutin itseni nopeasti bisneksessä. Teollisuus oli erillainen silloin. Teknologia ja media eivät olleet ihmisten saatavilla samalla tavalla kuin nykyisin, teollisuudella oli enemmän valtaa ihmisiin ja sillä oli tarkoituksena vaikuttaa heihin millä tahansa halutulla tavalla. Tämä saattaa selittää sen miksi vuoden 1991 alussa, minut kutsuttiin pieneen tapaamiseen musiikkiteollisuuden sisäpiiriläisten kanssa suljettujen ovien taakse, keskustelemaan räp-musiikin uudesta suunnasta. Vähänpä minä tiesin siitä että meitä pyydettäisiin ottamaan osaa yhteen epäeettisimmistä ja tuhoisimmista bisnes ehdotuksista mitä olen koskaan nähnyt.
Kokous pidettiin yksityisasunnossa Los Angelesin laitamilla. Muistan että siellä oli noin 25 tai 30 ihmistä, joista useimmat olivat tuttuja kasvoja. Vitsailimme tuntemieni henkilöiden kanssa kokouksen teemasta, sillä useat meistä eivät välittäneet räp-musiikista eivätkä nähneet syytä miksi heidät oli kutsuttu yksityiseen kokoontumiseen puhumaan räpin tulevaisuudesta. Osallistuvien joukossa oli pieni joukko tuntemattomia kasvoja, jotka olivat keskenänsä eivätkä pyrkineet sosialisoimaan piirinsä ulkopuolella. Heidän käytöksensä ja virallisen ulkonäkönsä perusteella he eivät näyttäneet olevan meidän toimialaltamme. Rento jutustelumme keskeytyi, kun meitä pyydettiin allekirjoittamaan salassapitosopimus, joka estää meitä keskustelemasta julkisesti kokouksessa esitetyistä tiedoista. Oli sanomattakin selvää että tämä kiehtoi ja joissain tapauksissa häiritsi monia meistä. Sopimus oli vain sivun mittainen, mutta hyvin selkeä koskien sitä että ehtojen rikkominen johtaisi työpaikan menettämiseen. Kysyimme useilta henkilöiltä mistä tässä kokouksessa oli kyse ja mikä oli syynä salassapitoon, mutta emme löytäneet ketään vastaamaan meille. Muutamat kieltäytyivät allekirjoittamasta ja kävelivät ulos. Kukaan ei pysäyttänyt heitä. Minun teki mieli seurata heitä, mutta uteliaisuuteni voitti. Mies "tuntemattomien" joukosta keräsi sopimukset meiltä.
Pian tapaamisen alkamisen jälkeen, yksi kollegoistani teollisuudessa (joka jääköön nimettömäksi kuten kaikki muutkin) kiitti meitä osallistumisesta. Sitten hän antoi vuoron miehelle joka esitteli itsensä ainoastaan etunimellä eikä kertonut mitään tarkempia henkilökohtaisia tietoja taustastaan. Luulen että hän oli asunnon omistaja mutta sitä ei koskaan vahvistettu. Hän kehui lyhyesti meitä kaikkia menestyksestä jota olemme saavuttaneet teollisuudessa ja onnitteli meitä valinnasta tähän pieneen ryhmään "päätöksen tekijöitä". Siinä vaiheessa aloin tuntemaan oloni hieman epämukavaksi tässä oudossa kokoontumisessa. Aihe vaihtui nopeasti kun puhuja alkoi kertomaan meille että yhtiöt joita edustimme olivat investoineet hyvin tuottoisaan teollisuuteen josta voisi tulla vieläkin palkitsevampi meidän aktiivisella osallistumisellamme. Hän selitti että yhtiöt joille työskentelimme olivat sijoittaneet miljoonia yksityisten vankiloiden rakentamiseen ja että meidän paikkamme vaikuttajina musiikkiteollisuudessa vaikuttaisi näiden investointien tuottavuuteen. Muistan monien meistä ryhmässä olleiden katsoneen toisiaan hämmentyneenä. Silloin en tiennyt mikä yksityinen vankila oli mutta minä en ollut ainoa.
Tietenkin joku kysyi mitä nämä tälläiset vankilat ovat ja miten tällä olisi mitään tekemistä kanssamme. Meille kerrottiin että nämä vankilat olivat yksityisomisteisten yhtiöiden rakentamia jotka saivat rahoitusta valtiolta vankien määrän mukaan. Mitä enemmän vankeja, sitä enemmän valtio maksaisi vankiloille. Meille tehtiin lisäksi selväksi että kun nämä vankilat ovat yksityisesti omistettuja, niin kun ne tulevat julkisesti kaupaksi, meillä olisi mahdollisuus ostaa osakkeita. Moni meistä perääntyi tämän vuoksi. Jälleen pari ihmistä kysyi mitä tekemistä meillä olisi asian kanssa. Sillä hetkellä kokouksen avannut kollegani teollisuudesta otti jälleen puheenvuoron ja vastasi meidän kysymyksiimme. Hän kertoi että kun meidät palkanneet olivat tulleet hiljaisiksi sijoittajiksi vankilabisneksessä, oli nyt heidän etunsa pitää huoli siitä että nämä vankilat pysyivät täynnä. Meidän työmme olisi auttaa tämän tapahtumista markkinoimalla musiikkia joka promotoi rikollista käyttäytymistä ja musiikkivalintana toimi räp. Hän vakuutti että tämä olisi hieno tilaisuus meille koska räp-musiikki oli nousemassa hyvin tuottaisaksi osaksi markkinoita yhtiöillemme, ja työntekijöinä meillä olisi myös mahdollisuus ostaa henkilökohtaisia osakkeita näistä vankiloista.
Yhtäkkiä hiljaisuus täytti huoneen. Olisi voinut kuulla neulan putoamisen lattialle. Muistan katselleeni ympärilleni ollakseni varma etten näe unta ja näin kuinka puolelta ihmisistä oli loksahtanut leuka auki. Hämmennykseni keskeytettiin kun joku huusi "Onko tämä joku vitun vitsi?" Sillä hetkellä tilanne muuttui kaoottiseksi. Kaksi miestä "tuntemattomien" ryhmästä tarttuivat mieheen joka huusi ja pyrkivät poistamaan hänet talosta. Muutama meistä, minä mukaanlukien, yritti keskeyttää tapahtuman. Yksi heistä veti esiin aseen ja me kaikki peräännyimme. He erottivat meidät muusta joukosta ja meidät kaikki neljä saatettiin ulos. Kokouksen avannut kollegani teollisuudesta kiirehti tapaamaan meitä ja muistutti meitä että olimme allekirjoittaneet vaitiolosopimuksen ja että kärsisimme seurauksista jos aikoisimme puhua tästä julkisesti tai edes niiden kanssa ketkä ottivat osaa tapaamiseen. Kysyin häneltä miksi hän olisi osana jotain näin korruptoitunutta ja vastasi että se oli suurempaa kuin musiikkibisnes ja että emme haluaisi haastaa sitä ilman että riskeeraisimme seuraamuksia. Me kaikki protestoimme ja kun hän käveli takaisin talolle muistan sana sanalta viimeisen asian jonka hän sanoi: "Tämä on nyt poissa minun käsistäni. Muista että allekirjoitit sopimuksen". Sitten hän sulki oven perässään. Miehet kiiruhtivat meidät autoihimme ja katsoivat kunnes olimme ajaneet pois.
Miljoona asiaa pyöri mielessäni kun ajoin pois ja lopulta päätin pysähtyä tien sivuun kerätäkseni ajatuksiani. Mietin yhä uudestaan kaikkea mielessäni ja kaikki vaikutti minusta hyvin surrealistiselta. Olin vihainen itselleni etten ottanut aktiivisempaa roolia sen kyseenalaistamisessa mitä meille esitettiin. Haluan uskoa että shokki siitä kaikesta peittosi paremman luontoni. Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen sain rauhoitettua itseäni tarpeeksi päästäkseni kotiin. En puhunut tai soittanut kenellekkään sinä iltana. Olin seuraavana päivänä toimistolla näkyvästi poissaoleva, mutta sanoin vain olevani huonovointinen. Ketään toista osastoltani ei ollut kutsuttu tapaamiseen ja tunsin syyllisyyttä, koska en voinut jakaa sitä mitä olin todistanut. Mietin ottavani yhteyttä niihin kolmeen muuhun jotka heitettiin ulos talosta mutta en muistanut heidän nimiään ja ajattelin että heidän jäljittäminen tulisi aiheuttamaan ei haluttua huomiota. Harkitsin julkisesti puhumista sillä riskillä että menettäisin työni, mutta tajusin että riskeeraisin luultavasti enemmän kuin työni enkä ollut valmis vaarantamaan perhettäni.
Mietin niitä miehiä aseiden kanssa ja sitä keitä he olivat? Minulle oli kerrottu että tämä on suurempaa kuin musiikkibisnes ja ainoa mitä pystyin tekemään oli antaa mielikuvitukseni juoksennella vapaana. Ei ollut vastauksia eikä ketään kelle puhua. Yritin hieman tutkia mitä yksityiset vankilat ovat mutta en löytänyt mitään musiikkiteollisuuden yhteydestä niihin. Kuitenkin se tieto mitä löysin vakuutti minut siitä kuinka vaarallista tämä vankilabisnes oikeasti on. Päivät muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Lopulta oli kuin koko tapaamista ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Se kaikki tuntui epätodelliselta. Minusta tuli yhä eristyneempi ja lopetin teollisuuden tapahtumissa käymisen ellei se ammatin takia ollut välttämätöntä. Kahtena kertana, osallistuin samaan tapahtumaan kuin entinen kollegani. Kummallakin kerralla meidän silmämme kohtasivat mutta mitään muuta ei tapahtunut.
Kun kuukaudet etenivät räp-musiikki vaihtoi selvästi suuntaa. En ollut koskaan ollut fani mutta jopa minä pystyin huomaamaan eron. Räppärit jotka puhuivat politiikasta ja harmittomasta hauskanpidosta katosivat nopeasti kun gangstaräp alkoi dominoimaan radioaaltoja. Vain muutama kuukausi oli kulunut tapaamisesta mutta epäilin että silloin esitetyt ideat oli laitettu käytäntöön. Oli kuin käsky olisi annettu kaikille suurten yhtiöiden johtajille. Musiikki nousi listoilla ja suurin osa yhtiöistä oli enemmän kuin iloisia tehdessään voittoa. Jokainen niistä tuotti kuin liukuhihnalta omat gangstaräp esiintyjänsä. Kaikki nielivät sen, kuluttajat mukaanlukien. Väkivalta ja huumeiden käyttö tulivat pääasiallisiksi aiheiksi suurimmassa osassa räp-musiikkia. Puhuin muutaman tuttavani kanssa musiikkiteollisuudessa ja kysyin heidän mielipidettään uudesta trendistä mutta minulle kerrottiin kerta toisensa jälkeen että oli kyse tarjonnasta ja kysynnästä. Surullisesti moni heistä ilmaisi lisäksi musiikin lisänneen heidän ennakkoluulojansa vähemmistöjä kohtaan.
Minä lopetin virallisesti musiikkibisneksessä 1993 mutta sydämmessäni olin lähtenyt jo kuukausia aikaisemmin. Minä rikoin välini suurimpaan osaan tuttavistani ja poistin itseni asian parista jota olin joskus rakastanut. Otin hieman vapaata, palasin Eurooppaan muutamaksi vuodeksi, asetuin asumaan kauaksi kaikesta ja elin "hiljaista" elämää poissa viihteen maailmasta. Vuosien kuluessa, pidin salaisuuteni, pelokkaana sen jakamisesta väärän henkilön kanssa ja lisäksi hieman häpeissäni siitä etten ollut uskaltanut viheltää pilliin julkisesti. Mutta kun räp muuttui yhä hirveämmäksi, syyllisyyteni paheni. Onneksi, 90-luvun lopulla pystyin käyttämään internettiä, mitä ei ollut aikoinani käytössä, tietolähteenä ja minun oli helpompi tutkia sitä mitä nyt kutsutaan vankilateollisuuskompleksiksi. Nyt kun minulla on parempi käsitys siitä miten yksityiset vankilat toimivat, asiat ovat minulle paljon selkeämpi kuin koskaan aikaisemmin.
Näen kuinka räp-musiikin rikollistaminen näytteli suurta roolia promotoidessaan rodullisia stereotypioita ja johti harhaan niin monia nuoria mieliä, ottamaan itseensä nämä ihannoidut rikolliset käyttäytymismallit jotka johtavat usein vangitsemiseen. 20 vuotta syyllisyyttä on painava taakka kantaa mutta vähintä mitä voin tehdä nyt on jakaa tarinani, toivoen että räp-musiikin fanit ymmärtäisivät kuinka heitä on käytetty viimeiset kaksi vuosikymmentä. Aion kuitenkin pysyä nimettömänä selkeistä syistä, minun tavoitteeni nyt on saada tämä informaatio eteenpäin niin monelle ihmiselle kuin mahdollista. Ole kiltti ja auta minua levittämään sanaa. Toivoen että muut jotka olivat tapaamisessa vuonna 1991 inspiroituisivat tästä ja kertoisivat omat tarinansa. Kaikkein tärkeimpänä kuitenkin, jos edes yksi elämä on koskettunut tarinastani, minä rukoilen että se saa syyllisyyteni painon tuntumaan hieman enemmän siedettävältä.
Kiitos."
LÄHDESIVUSTO
KÄY TYKKÄÄMÄSSÄ BLOGIN FACEBOOK SIVUSTA
"Hei.
Yli 20 vuoden jälkeen olen päättänyt vihdoin kertoa maailmalle mitä todistin vuonna 1991, joka uskoakseni oli yksi suurimmista käännekohdista populaarimusiikissa, ja lopulta amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Olen tuskaillut pitkään punniten hyviä ja huonoja puolia tämän tarinan julkaisemisessa koska olin haluton paljastamaan yksilöitä jotka olivat paikalla sinä päivänä. Joten päätin yksinkertaisesti jättää pois nimet ja kaikki yksityiskohdat jotka voisivat riskeerata minun ja muiden hyvinvoinnin jotka olivat, kuten minut, vedetty mukaan johonkin johon he eivät olleet valmiita.
80-luvun lopun ja 90-luvun alun välisenä aikana, minä olin niin kutsuttu "päätöksen tekijä" yhdessä hyvin vakiintuneessa yhtiössä musiikkiteollisuudessa. Minä tulin Euroopasta 80-luvun alussa ja vakiinnutin itseni nopeasti bisneksessä. Teollisuus oli erillainen silloin. Teknologia ja media eivät olleet ihmisten saatavilla samalla tavalla kuin nykyisin, teollisuudella oli enemmän valtaa ihmisiin ja sillä oli tarkoituksena vaikuttaa heihin millä tahansa halutulla tavalla. Tämä saattaa selittää sen miksi vuoden 1991 alussa, minut kutsuttiin pieneen tapaamiseen musiikkiteollisuuden sisäpiiriläisten kanssa suljettujen ovien taakse, keskustelemaan räp-musiikin uudesta suunnasta. Vähänpä minä tiesin siitä että meitä pyydettäisiin ottamaan osaa yhteen epäeettisimmistä ja tuhoisimmista bisnes ehdotuksista mitä olen koskaan nähnyt.
Kokous pidettiin yksityisasunnossa Los Angelesin laitamilla. Muistan että siellä oli noin 25 tai 30 ihmistä, joista useimmat olivat tuttuja kasvoja. Vitsailimme tuntemieni henkilöiden kanssa kokouksen teemasta, sillä useat meistä eivät välittäneet räp-musiikista eivätkä nähneet syytä miksi heidät oli kutsuttu yksityiseen kokoontumiseen puhumaan räpin tulevaisuudesta. Osallistuvien joukossa oli pieni joukko tuntemattomia kasvoja, jotka olivat keskenänsä eivätkä pyrkineet sosialisoimaan piirinsä ulkopuolella. Heidän käytöksensä ja virallisen ulkonäkönsä perusteella he eivät näyttäneet olevan meidän toimialaltamme. Rento jutustelumme keskeytyi, kun meitä pyydettiin allekirjoittamaan salassapitosopimus, joka estää meitä keskustelemasta julkisesti kokouksessa esitetyistä tiedoista. Oli sanomattakin selvää että tämä kiehtoi ja joissain tapauksissa häiritsi monia meistä. Sopimus oli vain sivun mittainen, mutta hyvin selkeä koskien sitä että ehtojen rikkominen johtaisi työpaikan menettämiseen. Kysyimme useilta henkilöiltä mistä tässä kokouksessa oli kyse ja mikä oli syynä salassapitoon, mutta emme löytäneet ketään vastaamaan meille. Muutamat kieltäytyivät allekirjoittamasta ja kävelivät ulos. Kukaan ei pysäyttänyt heitä. Minun teki mieli seurata heitä, mutta uteliaisuuteni voitti. Mies "tuntemattomien" joukosta keräsi sopimukset meiltä.
Pian tapaamisen alkamisen jälkeen, yksi kollegoistani teollisuudessa (joka jääköön nimettömäksi kuten kaikki muutkin) kiitti meitä osallistumisesta. Sitten hän antoi vuoron miehelle joka esitteli itsensä ainoastaan etunimellä eikä kertonut mitään tarkempia henkilökohtaisia tietoja taustastaan. Luulen että hän oli asunnon omistaja mutta sitä ei koskaan vahvistettu. Hän kehui lyhyesti meitä kaikkia menestyksestä jota olemme saavuttaneet teollisuudessa ja onnitteli meitä valinnasta tähän pieneen ryhmään "päätöksen tekijöitä". Siinä vaiheessa aloin tuntemaan oloni hieman epämukavaksi tässä oudossa kokoontumisessa. Aihe vaihtui nopeasti kun puhuja alkoi kertomaan meille että yhtiöt joita edustimme olivat investoineet hyvin tuottoisaan teollisuuteen josta voisi tulla vieläkin palkitsevampi meidän aktiivisella osallistumisellamme. Hän selitti että yhtiöt joille työskentelimme olivat sijoittaneet miljoonia yksityisten vankiloiden rakentamiseen ja että meidän paikkamme vaikuttajina musiikkiteollisuudessa vaikuttaisi näiden investointien tuottavuuteen. Muistan monien meistä ryhmässä olleiden katsoneen toisiaan hämmentyneenä. Silloin en tiennyt mikä yksityinen vankila oli mutta minä en ollut ainoa.Tietenkin joku kysyi mitä nämä tälläiset vankilat ovat ja miten tällä olisi mitään tekemistä kanssamme. Meille kerrottiin että nämä vankilat olivat yksityisomisteisten yhtiöiden rakentamia jotka saivat rahoitusta valtiolta vankien määrän mukaan. Mitä enemmän vankeja, sitä enemmän valtio maksaisi vankiloille. Meille tehtiin lisäksi selväksi että kun nämä vankilat ovat yksityisesti omistettuja, niin kun ne tulevat julkisesti kaupaksi, meillä olisi mahdollisuus ostaa osakkeita. Moni meistä perääntyi tämän vuoksi. Jälleen pari ihmistä kysyi mitä tekemistä meillä olisi asian kanssa. Sillä hetkellä kokouksen avannut kollegani teollisuudesta otti jälleen puheenvuoron ja vastasi meidän kysymyksiimme. Hän kertoi että kun meidät palkanneet olivat tulleet hiljaisiksi sijoittajiksi vankilabisneksessä, oli nyt heidän etunsa pitää huoli siitä että nämä vankilat pysyivät täynnä. Meidän työmme olisi auttaa tämän tapahtumista markkinoimalla musiikkia joka promotoi rikollista käyttäytymistä ja musiikkivalintana toimi räp. Hän vakuutti että tämä olisi hieno tilaisuus meille koska räp-musiikki oli nousemassa hyvin tuottaisaksi osaksi markkinoita yhtiöillemme, ja työntekijöinä meillä olisi myös mahdollisuus ostaa henkilökohtaisia osakkeita näistä vankiloista.
Yhtäkkiä hiljaisuus täytti huoneen. Olisi voinut kuulla neulan putoamisen lattialle. Muistan katselleeni ympärilleni ollakseni varma etten näe unta ja näin kuinka puolelta ihmisistä oli loksahtanut leuka auki. Hämmennykseni keskeytettiin kun joku huusi "Onko tämä joku vitun vitsi?" Sillä hetkellä tilanne muuttui kaoottiseksi. Kaksi miestä "tuntemattomien" ryhmästä tarttuivat mieheen joka huusi ja pyrkivät poistamaan hänet talosta. Muutama meistä, minä mukaanlukien, yritti keskeyttää tapahtuman. Yksi heistä veti esiin aseen ja me kaikki peräännyimme. He erottivat meidät muusta joukosta ja meidät kaikki neljä saatettiin ulos. Kokouksen avannut kollegani teollisuudesta kiirehti tapaamaan meitä ja muistutti meitä että olimme allekirjoittaneet vaitiolosopimuksen ja että kärsisimme seurauksista jos aikoisimme puhua tästä julkisesti tai edes niiden kanssa ketkä ottivat osaa tapaamiseen. Kysyin häneltä miksi hän olisi osana jotain näin korruptoitunutta ja vastasi että se oli suurempaa kuin musiikkibisnes ja että emme haluaisi haastaa sitä ilman että riskeeraisimme seuraamuksia. Me kaikki protestoimme ja kun hän käveli takaisin talolle muistan sana sanalta viimeisen asian jonka hän sanoi: "Tämä on nyt poissa minun käsistäni. Muista että allekirjoitit sopimuksen". Sitten hän sulki oven perässään. Miehet kiiruhtivat meidät autoihimme ja katsoivat kunnes olimme ajaneet pois.
Miljoona asiaa pyöri mielessäni kun ajoin pois ja lopulta päätin pysähtyä tien sivuun kerätäkseni ajatuksiani. Mietin yhä uudestaan kaikkea mielessäni ja kaikki vaikutti minusta hyvin surrealistiselta. Olin vihainen itselleni etten ottanut aktiivisempaa roolia sen kyseenalaistamisessa mitä meille esitettiin. Haluan uskoa että shokki siitä kaikesta peittosi paremman luontoni. Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen sain rauhoitettua itseäni tarpeeksi päästäkseni kotiin. En puhunut tai soittanut kenellekkään sinä iltana. Olin seuraavana päivänä toimistolla näkyvästi poissaoleva, mutta sanoin vain olevani huonovointinen. Ketään toista osastoltani ei ollut kutsuttu tapaamiseen ja tunsin syyllisyyttä, koska en voinut jakaa sitä mitä olin todistanut. Mietin ottavani yhteyttä niihin kolmeen muuhun jotka heitettiin ulos talosta mutta en muistanut heidän nimiään ja ajattelin että heidän jäljittäminen tulisi aiheuttamaan ei haluttua huomiota. Harkitsin julkisesti puhumista sillä riskillä että menettäisin työni, mutta tajusin että riskeeraisin luultavasti enemmän kuin työni enkä ollut valmis vaarantamaan perhettäni.
Mietin niitä miehiä aseiden kanssa ja sitä keitä he olivat? Minulle oli kerrottu että tämä on suurempaa kuin musiikkibisnes ja ainoa mitä pystyin tekemään oli antaa mielikuvitukseni juoksennella vapaana. Ei ollut vastauksia eikä ketään kelle puhua. Yritin hieman tutkia mitä yksityiset vankilat ovat mutta en löytänyt mitään musiikkiteollisuuden yhteydestä niihin. Kuitenkin se tieto mitä löysin vakuutti minut siitä kuinka vaarallista tämä vankilabisnes oikeasti on. Päivät muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Lopulta oli kuin koko tapaamista ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Se kaikki tuntui epätodelliselta. Minusta tuli yhä eristyneempi ja lopetin teollisuuden tapahtumissa käymisen ellei se ammatin takia ollut välttämätöntä. Kahtena kertana, osallistuin samaan tapahtumaan kuin entinen kollegani. Kummallakin kerralla meidän silmämme kohtasivat mutta mitään muuta ei tapahtunut.
Kun kuukaudet etenivät räp-musiikki vaihtoi selvästi suuntaa. En ollut koskaan ollut fani mutta jopa minä pystyin huomaamaan eron. Räppärit jotka puhuivat politiikasta ja harmittomasta hauskanpidosta katosivat nopeasti kun gangstaräp alkoi dominoimaan radioaaltoja. Vain muutama kuukausi oli kulunut tapaamisesta mutta epäilin että silloin esitetyt ideat oli laitettu käytäntöön. Oli kuin käsky olisi annettu kaikille suurten yhtiöiden johtajille. Musiikki nousi listoilla ja suurin osa yhtiöistä oli enemmän kuin iloisia tehdessään voittoa. Jokainen niistä tuotti kuin liukuhihnalta omat gangstaräp esiintyjänsä. Kaikki nielivät sen, kuluttajat mukaanlukien. Väkivalta ja huumeiden käyttö tulivat pääasiallisiksi aiheiksi suurimmassa osassa räp-musiikkia. Puhuin muutaman tuttavani kanssa musiikkiteollisuudessa ja kysyin heidän mielipidettään uudesta trendistä mutta minulle kerrottiin kerta toisensa jälkeen että oli kyse tarjonnasta ja kysynnästä. Surullisesti moni heistä ilmaisi lisäksi musiikin lisänneen heidän ennakkoluulojansa vähemmistöjä kohtaan.Minä lopetin virallisesti musiikkibisneksessä 1993 mutta sydämmessäni olin lähtenyt jo kuukausia aikaisemmin. Minä rikoin välini suurimpaan osaan tuttavistani ja poistin itseni asian parista jota olin joskus rakastanut. Otin hieman vapaata, palasin Eurooppaan muutamaksi vuodeksi, asetuin asumaan kauaksi kaikesta ja elin "hiljaista" elämää poissa viihteen maailmasta. Vuosien kuluessa, pidin salaisuuteni, pelokkaana sen jakamisesta väärän henkilön kanssa ja lisäksi hieman häpeissäni siitä etten ollut uskaltanut viheltää pilliin julkisesti. Mutta kun räp muuttui yhä hirveämmäksi, syyllisyyteni paheni. Onneksi, 90-luvun lopulla pystyin käyttämään internettiä, mitä ei ollut aikoinani käytössä, tietolähteenä ja minun oli helpompi tutkia sitä mitä nyt kutsutaan vankilateollisuuskompleksiksi. Nyt kun minulla on parempi käsitys siitä miten yksityiset vankilat toimivat, asiat ovat minulle paljon selkeämpi kuin koskaan aikaisemmin.
Näen kuinka räp-musiikin rikollistaminen näytteli suurta roolia promotoidessaan rodullisia stereotypioita ja johti harhaan niin monia nuoria mieliä, ottamaan itseensä nämä ihannoidut rikolliset käyttäytymismallit jotka johtavat usein vangitsemiseen. 20 vuotta syyllisyyttä on painava taakka kantaa mutta vähintä mitä voin tehdä nyt on jakaa tarinani, toivoen että räp-musiikin fanit ymmärtäisivät kuinka heitä on käytetty viimeiset kaksi vuosikymmentä. Aion kuitenkin pysyä nimettömänä selkeistä syistä, minun tavoitteeni nyt on saada tämä informaatio eteenpäin niin monelle ihmiselle kuin mahdollista. Ole kiltti ja auta minua levittämään sanaa. Toivoen että muut jotka olivat tapaamisessa vuonna 1991 inspiroituisivat tästä ja kertoisivat omat tarinansa. Kaikkein tärkeimpänä kuitenkin, jos edes yksi elämä on koskettunut tarinastani, minä rukoilen että se saa syyllisyyteni painon tuntumaan hieman enemmän siedettävältä.
Kiitos."
LÄHDESIVUSTO
KÄY TYKKÄÄMÄSSÄ BLOGIN FACEBOOK SIVUSTA
3/21/2013
Uutta ja vanhaa Jonttia Rahastusäänitteen muodossa! Tsekkaa näytebiisi "Luomisen puu"
Paatoksellinen informaatiosotakenraali Jontti on keräillyt
pöytälaatikoista mahdollisia timantteja sekä tehnyt uusia kappaleita. 3rd Rail Music julkaisee uuden Rahastusäänite eepeen 10.5.
"Rahastusäänite sisältää uunituoreita biisejä, kaikki levyillä julkaisemattomat vastavallankaappaukset, vanhoja demoja joiden julkaisu saattaa rehellisesti sanottuna olla taiteellinen ja kaupallinen itsemurha ynnä muuta pikkukivaa. Mukana mm. Painajainen, Asa, Wappis, Eräs, Julma-Henri ja Petos. Mixed by Dj Mäkster."
1. Intro
2. Hail Imperium feat. Painajainen
3. Vastavallakaappaus 4 Remix feat Petos, Julma-Henri, Asa, Mac Bueno
4. Vastavallankaappaus 2 feat. Jeppe
5. Kapitaali feat. DJ Mäksteri
6. Taskut ympäri
7. Talouselämä feat Jani Ryi
8. Ihmisyyden hinta feat. Eräs, Wappis
9. Pajarikipale 2002 feat Hosni
10. Tarantella Remix feat Emesis
11. Pariisitar 2004
12. Vittuun maailma 2004
13. Muista muista 911
14. Vastavallankaappaus 3 feat. Hannibal
15. Ajan juoksu feat. Okku
16. Luomisen puu
KUUNTELE NÄYTEBIISI "LUOMISEN PUU"
Osta Rahastusäänite TÄSTÄ
Odotellessa käykää yytsimässä Youtubesta Yhden miehen kultti kokopitkältä videota:
Ja levyähän voi tilata luonnollisesti KAUPASTA jos ei vielä hyllystä löydy.
3rd Rail Music FB
Jontti FB
"Rahastusäänite sisältää uunituoreita biisejä, kaikki levyillä julkaisemattomat vastavallankaappaukset, vanhoja demoja joiden julkaisu saattaa rehellisesti sanottuna olla taiteellinen ja kaupallinen itsemurha ynnä muuta pikkukivaa. Mukana mm. Painajainen, Asa, Wappis, Eräs, Julma-Henri ja Petos. Mixed by Dj Mäkster."
1. Intro
2. Hail Imperium feat. Painajainen
3. Vastavallakaappaus 4 Remix feat Petos, Julma-Henri, Asa, Mac Bueno
4. Vastavallankaappaus 2 feat. Jeppe
5. Kapitaali feat. DJ Mäksteri
6. Taskut ympäri
7. Talouselämä feat Jani Ryi
8. Ihmisyyden hinta feat. Eräs, Wappis
9. Pajarikipale 2002 feat Hosni
10. Tarantella Remix feat Emesis
11. Pariisitar 2004
12. Vittuun maailma 2004
13. Muista muista 911
14. Vastavallankaappaus 3 feat. Hannibal
15. Ajan juoksu feat. Okku
16. Luomisen puu
KUUNTELE NÄYTEBIISI "LUOMISEN PUU"
Osta Rahastusäänite TÄSTÄ
Odotellessa käykää yytsimässä Youtubesta Yhden miehen kultti kokopitkältä videota:
Ja levyähän voi tilata luonnollisesti KAUPASTA jos ei vielä hyllystä löydy.
3rd Rail Music FB
Jontti FB
Tunnisteet:
2013,
3rd rail music,
EP,
Finland,
hip hop,
infosota,
Jontti,
money,
new world order,
nwo,
raha,
rahastusäänite,
rap räp,
suomi,
suomiräp
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









