Ainoa sisukkuus joka suomalaisissa on nähtävissä on se kuinka paljon paskaa me pystymme nielemään!

Alla oleva teksti on lainaus Veikko Sorvaniemen blogista joka on pakko ikuistaa myös tänne ja laittaa jakeluun koska harvoin tulee eteen yhtä olennaista tiivistä kannanottoa nykyiseen suomalaisuuteen tekstin muodossa ja tämä ansaitsisi enemmän lukijoita. Joten...

RIKO SÄÄNTÖ!

"Usein kuulee sanottavan, että me suomalaiset olemme sisukasta kansaa. Se on paskapuhetta. Ainoa sisukkuus, joka on nähtävissä on se, miten paljon paskaa me pystymme nielemään. Olemme nöyrää kansaa ja sellaisena tulemme pysymään, ellemme ota itseämme niskasta kiinni. Meitä voi huoletta kusta silmään ja kohdella huonosti. Kohotamme olkapäitämme, emme ääntämme.

On olemassa kahdenlaisia sääntöjä: kirjoitettuja ja kirjoittamattomia. Molemmat usein perustuvat mielivaltaisuuteen, eikä perusteltuihin syihin. Jokaisen terveen kansalaisen velvollisuus on rikkoa typeriä sääntöjä – niitä ei tule kunnioittaa. 

Olemme kai pelkureita, se on pääsyy tähän kurimukseen. Jos olemme työpalaverissa, jossa olisi tilaisuus sanoa mitä mielessä on olemme vaiti. Palaverin jälkeen kuiskutamme, että taaskaan ei puhuttu oikeista asioista. Jos joku aukaisee sanaisen arkkunsa, hän ei saa tukea. Hänet jätetään yksin. Muiden samaan mieltä olevien katseet kohdistuvat kengän kärkiin tai laskevat montako laattaelementtiä katossa on – suu pysyy kiinni. 

Jos saamme ravintolassa huonoa palvelua tai sapuskaa syömme annoksen kiltisti ja kun tarjoilija kysyy maistuiko, me vastaamme: ”Juu, hyvää oli”. Autossa kiroamme ja seuraavalla viikolla istumme samassa autossa matkalla samaan ravintolaan. Emme uskalla rikkoa ”hyvän käytöksen” -sääntöä, vaikka se palvelisi meitä ja palvelun tarjoajaa.

Kiroamme ”Arkadianmäen herroja”, mutta tottelemme jokaista typerää sääntöä, jonka he asettavat. Jos pelkuruus ei ole syynä siihen, että suostumme kaulaamme kiristävään talutusnuoraan, on syynä se, että pidämme säännöistä. Pidämme säännöistä jopa niin paljon, että jos naapurimme rikkoo niitä soitamme virkamiehelle ja ilmiannamme naapurimme typerien sääntöjen rikkomisesta.

Kun kansalainen Walhroos näyttää merkkejä sisusta, että nyt riittää ja muuttaa Ruotsiin joutuu hän ostamaan ensitöikseen sateenvarjon, joka suojaa paskasateelta. Onneksi hänellä on varaa siihen. Katkera kansa, joka rakastaa sääntöjä ja vihaa suorapuheisia ja menestyviä toisinajattelijoita, jotka niitä rikkovat. Jos joku menestyy se on heiltä pois. Jopa valtionvarainministeri syyttää kansalaista siitä, että hän ”karkaa talkoista”. Tämä on melko hassua, sillä talkoistakin pitäisi nykyään ilmoittaa verottajalle. Talkoita nykyään valvoo verovirkakoneisto: Samaan aikaan kun itketään yhteisöllisyyden perään, joiden kruununjalokivi on talkoot, tehdään niistä mahdollisimman vaikeita. 

Jos suomalainen raivostuu se johtuu siitä, että Tuntemattoman sotilaan lähetysaikaa siirretään, Mannerheim on jossain kökkötuotannossa yön musta afrikkalainen tai Linnan juhlissa on vääriä vieraita. Joka päiväiset turhat rajoitukset eivät saa meitä raivostumaan, nielemme ne kuin pääsiäismämmin. 

Säännöistä poikkeaminen on vaikeata, se vaatii hieman rohkeutta. Harmi, ettei rohkeutta voi ostaa lähisiwasta, ja jos saisi niin siihen luultavasti asetettaisiin jonkinlainen myyntirajoitus. Hyvä homma kuitenkin on se, että säännöistä poikkeaminen on kerta kerralta helpompaa. 

Tänä vuonna aion osallistua talkoisiin ja järjestää sellaiset. Verottajalle en kerro mitään. Aion käydä naapurimaissa ja tuoda sieltä nuuskaa, jonka myyn omakustannehintaan. Tuon sieltä myös alkoholia, jota en käytä itse, vaan tarjoan sitä talkooporukalle ja ehkä myyn muutaman omakustannehintaan sitä tarvitsevalla Jos työmaaruokala kertoo, että on luvallista ottaa kahdeksan lihapullaa, otan kymmenen.

Jos ravintola tuo lapseni annoksen muovilautasella niin palautan sen samalla kuin liian kypsäksi paistetun pihvini. Kun tuttu sähkömies asentaa sähkökiukaan maksan hänelle pimeästi riihikuivalla rahalla tai viinapullolla. Tulen rikkomaan niin montaa typerää kirjoitettua ja kirjoittamatonta sääntöä ja käytäntöä kuin on mahdollista. Kannustan mukaan kaikkia, joiden vieteri on venynyt niin pitkälle, että se ei enää jousta, vaan siitä kuuluu kireä ”pring”-ääni."

SEURAA FACEBOOKISSA TÄSTÄ

Lähde