Vain 6 yhtiötä hallitsee kaikkia tiedejulkaisuja

Kun lapset pienenä haaveilevat tiedemiehiksi tulemisesta, heillä on kaikista puhtaimmat aikomukset ja jos heidät jätettäisiin tekemään omia tutkimuksiaan, he voisivat saavuttaa mahdottoman. Ikäväksi täytyy todeta että jos haluaa osaksi tiedeyhteisöä niin täytyy kulkea todella monen byrokraattisen silmukan läpi, ja kun olet vihdoin saavuttanut jonkinlaisen valtaseman niin sitä kontrolloidaan tiukasti sotahullujen ja kontrollifriikkien aristokraattien toimesta.

Ihmiset käyttävät puolet elämästään käymällä kouluja, läpäisten kokeita ja täyttäen kaavakkeita siinä toivossa että yhtenä päivänä heistä tulee tiedemiehiä ja he parantavat sairauksia. Vuosien tuskaisen taistelun jälkeen yrittäessään onnistua, he ymmärtävät että heidän hyväntahtoisille projekteilleen ei ole rahoitusta ja jos he uskaltavat astua ulos valtaapitävien ohjenuorista, heidät tullaan erottamaan tiedeyhteisöstä.

Tai vaihtoehtoisesti, jopa silloin kun aitoja tutkimuksia saadaan tehtyä, ne hyvin harvoin tavoittavat suuret massat eikä niitä oteta vakavissaan koska suurinta osaa julkaisijoista joita pidetään "maineikkaina" hallitaan vain muutaman yhtiön toimesta, jotka sensuroivat kovalla kädellä informaatiota jota tullaan julkaisemaan. Hetki sitten julkaistu tutkimus jonka toteutti professori Vincent Lariviere Montrealin School of Library and Information Sciencestä ja joukko muita tutkijoita, kertoo että kaikkia suuria tiedejulkaisuja kontrolloi vain 6 samaa yhtiötä.

  
"Kokonaisuudessaan suuret julkaisijat kontrolloivat yli puolta tiedejulkaisuista, oli sitten kyse luontaislääketieteestä, lääketieteestä, tai sosiaalisista ja humanistisista julkaisuista. Lisäksi näillä valtavilla kaupallisilla julkaisijoilla on huikea myynti, marginaalinen tuotto n. 40%. Vaikka se on totta että julkaisijoilla on ollut merkittävä rooli historiallisesti tieteellisen tiedon levittämisessä, on kyseenalaista tarvitaanko heitä vielä nykyisessä digitaalisessa aikakaudessa." Lariviere sanoi.

Tutkijat kävivät läpi tonneittain tutkimuksia jotka oli julkaistu vuosien 73-03 aikana ja huomasivat että tutkimukset olivat julkaistu pääosin vain 6 saman julkaisijan toimesta. Julkaisijoiden nimet olivat: ACS, Reed Elsevier, Sage, Taylor & Francis, Springer, ja Wiley Blackwell. Lariviere kertoo kuinka tämä voi aiheuttaa ongelmia:

"Niin kauan kuin julkaiseminen suuren vaikutustason julkaisuissa on vaatimuksena tutkijoille saada paikkansa, löytää rahoitusta ja saada tunnustusta, niin suuret kaupalliset julkaisijat tulevat pitämään otteessaan akateemista julkaisujärjestelmää.

Voisi luulla että suuri julkaisija lehtensä kanssa vaikuttaisi niin että se lisäisi näkyvyyttä. Kuitenkin, meidän tutkimuksemme näyttää että ei ole mitään selvää nousua koskien sitaatteja, sen jälkeen kun on vaihtanut pienestä suureen julkaisijaan. Meidän löytömme kyseenalaistaa todellisen arvonlisäyksen joka liittyy suurin julkaisijoihin. Loppujen lopuksi, kysymys on siitä että takaavatko julkaisijoiden tiedeyhteisölle tarjoamat palvelut jatkuvaa yliopistobudjettien jakoa, jotka on kohdennettu niihin." hän lisää.

LÄHDE